Kausi alkaa rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt muutama vihollinen sattuu hyökkäämään pari kertaa Jylhämaahan. Kuivakauden koittaessa asiat lähtevät pahenemaan ja lisähaasteita tilanteeseen tuo erään vanhan ja kauan sitten voitetun vihollisen paluu. Leijonakaarti joutuu tekemään kaikkensa saadakseen rauhan palautettua Jylhämaahan.
Yksi asia mistä pidän Leijonakaartin kakkoskaudella on se, että joidenkin sivuhahmojen luonteita muutetaan suuntaan tai toiseen. Yhtenä esimerkkinä mainitsen krokotiilien johtajana toimivan Makuun, joka oli ensimmäisellä kaudella pahiksen roolissa, mutta toisella kaudella hänestä aletaan tehdä hyvistä. Tässä tapauksessa pidän eniten siitä, että Makuu ei muutu kerralla pahasta hyväksi, vaan hänen luonteensa alkaa muuttua vähitellen. Toiseen suuntaan (eli pahikseksi) muuttuva hahmo on Leijonakaartiin (erityisesti Bungaan) useita kertoja hermonsa menettänyt myrkkykäärme Ushari. Usharin pahistuminen ei tullut minulle yllätyksenä, sillä ensimmäisellä kaudella oli paljon vihjeitä siitä, että hahmo voisi toimia pahiksena.
Ensimmäisellä kaudella kenelläkään ensimmäisessä Leijonakuninkaassa esiintyneistä hahmoista ei ollut tässä sarjassa samaa suomenkielistä ääninäyttelijää kuin siellä (paitsi Simbaa ääninäyttelevä Paavo Kerosuo). Eivät kaikki vanhat ääninäyttelijät ole palanneet tälle kaudelle, mutta olen iloinen siitä, että Langry-nimellä tunnettu sirkustaiteilija Abdesselam Chellaf on palannut Rafikin rooliin. Ei sillä, että Jukka Rasila olisi ollut huono Rafiki, mutta minusta kuulosti siltä, että hän yritti matkia Langryn ääntä (varsinkin laulaessa). Muuten Rasilan suorituksessa ei ollut mitään vikaa. Rafiki laulaa myös Leijonakaartin toisella kaudella.
Tuosta äskeisestä päästäänkin aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Mainitsin tekstin alussa, että eräs vanha vihollinen palaa tällä kaudella takaisin Jylhämaahan. Tai ei ihan Jylhämaahan, sillä aluksi hänet nähdään enimmäkseen Varjonmaalla. Ushari ja Janjan klaani saavat tietää, että heillä olisi mahdollisuus tuoda Scar takaisin ja onnistuvatkin siinä. Kun nuo dubbaajat tulivat aiemmin puheeksi, niin mainitsen, että Scaria ensimmäisessä Leijonakuningas elokuvassa ääninäytellyt Jukka-Pekka Palo on palannut rooliinsa Leijonakaartissa. Minusta tämä on hienoa ja olen kuullut, että Scarin vanha ääninäyttelijä on palannut rooliinsa myös osassa tämän sarjan muille kielille dubatuista versioista. Jos aiot katsoa Leijonakaartia englanniksi, niin sanon varoituksena, että Jeremy Irons ei ole palannut Scarin rooliin.
Scarin lisäksi toinen edesmennyt leijona, joka sarjassa nähdään on Mufasa, jonka kanssa Kion keskustelee silloin kun tarvitsee neuvoja. Kion ei ole tällä kaudella ainoa, joka puhuu Mufasalle. Yksi jakso alkaa nimittäin siitä, että Simba ja Kion juttelevat Mufasalle yhdessä. Nyt kun Simba tuli puheeksi, niin hänen ja Kionin välinen suhde on isossa osassa kauden alkupuolella. Kion laulaa yhdessä jaksossa dueton isänsä kanssa.
Nalan ja Kiaran roolia on pienennetty tällä kaudella, mutta Tiifun ja Zurin roolia on kasvatettu. Kaksikko on saanut jopa oman jakson. Tosin se jakso on enemmän Tiifun jakso, mutta kyllä Zurillakin on siinä aika iso rooli. Timon ja Pumba ovat Leijonakaartin kakkoskaudella sellaisia hahmoja, että he ovat joko isossa roolissa tai sitten heitä ei näytetä ollenkaan. Zazun rooli on entistäkin pienempi. Häntä näytetään paljon kauden ensimmäisellä puolella ja lisäksi hän on saanut oman jakson (ja oman laulun). Kyseisen jakson jälkeen Zazua ei näytetä lähes ollenkaan.
Leijonakaartiin tulee toisella kaudella uusia hahmoja, joista yksi on Rafikin oppilas Makini, josta on tarkoitus tulla Rafikin jälkeen seuraava kuninkaallinen Mjuzi. Hän pääsisi siis tekemään kaikkea, mitä Rafiki on tehnyt Leijonakaarti-sarjassa ja Leijonakuningas-elokuvissa, kuten maalaamaan luolamaalauksia ja roikottamaan vauvaleijonia kallionkielekkeellä. Makini on luonteeltaan innokas ja energinen eikä hänellä ole kovin hyvä tuuri bakora-sauvojensa kanssa. Mainitsin sauvat monikkomuodossa, sillä Makini onnistuu kadottamaan tai hajottamaan useamman bakora-sauvansa sarjan aikana.
Sivuhahmot ovat Leijonakaartin toisella tuotantokaudella isommassa roolissa. Varsinkin kauden loppupäässä, jossa Kion päättää pyytää muilta Jylhämaalaisilta apua taistellakseen Scaria ja muita vihollisia vastaan. Sivuhahmoja näytetään muutenkin tavallista enemmän. Erityisesti Thurston-seepran roolia on kasvatettu ja hän on saanut jopa oman jakson.
Makinin lisäksi muita uusia hahmoja sarjan toisella kaudella ovat mm. Scarin vakoojina toimivat skinkit, gorillasoturi Shujaa ja Takamaita johtava kultainen seepra Dhahabu. Lisäksi kaudella nähdään paljon sellaisia hahmoja, jotka esiintyvät yhdessä jaksossa, joissa heillä on jollakin tavalla iso rooli. Monet tällaisista hahmoista ovat saaneet myös oman laulun.
Leijonakaartin kakkoskaudella ei nähdä kovinkaan paljoa uusia tapahtumapaikkoja. Jylhämaan ja Varjonmaan lisäksi kaarti pääsee käymään Takamailla. Takamaita on näytetty vähän ensimmäisellä kaudella, mutta toisella kaudella ne päästään näkemään kunnolla ja paikan asukkaitakin näytetään enemmän.
Jasirille on annettu Leijonakaartin toisella kaudella isompi rooli. Myös hänen siskonsa Madoa ja muut hyvishyeenat ovat saaneet toisella kaudella enemmän ruutuaikaa. Jasiri keksiikin yhdessä jaksossa, että he perustaisivat hyeenojen vastarinnan, joka auttaisi Janjan pahishyeenaklaanin, Reirein johtaman sakaalilauman ja Kiburin johtaman pahiskrokotiililauman pahojen aikeiden estämisessä.
Leijonakaartin toinen tuotantokausi on ensimmäiseen tuotantokauteen verrattuna paljon synkempi ja pelottavampi. Osittain siihen vaikuttavat kuivakausi ja Scarin paluu, joista erityisesti jälkimmäinen lisää kauden synkkyyttä ja tekee Leijonakaartin työn entistä vaikeammaksi. Siitäkin huolimatta, että kaartilaiset hankkivat apua joihinkin tehtäviinsä.
Synkkyydestä huolimatta Leijonakaartin toisella kaudella nähdään myös hauskoja ja iloisia hetkiä. Esimerkiksi yhdessä jaksossa vietetään joulua, jonka Timon ja Pumba ovat tuoneet Jylhämaahan. Zazun jaksosta löytyy synkkyydestä huolimatta myös hauskoja asioita. Myös Fulin turhautumiset tuovat kauteen hieman kevennystä synkkyyden keskelle. Kausi on siis kaikin puolin onnistunut ja pidän siitä, että pahiksilla on etulyöntiasema eivätkä hyvikset pääse ihan täysin helpolla.
Aloitan kolmannen kauden katsomisen joko sunnuntaina (eli tänään, sillä vuorokausi on ehtinyt jo vaihtua) tai seuraavan viikon alussa. Tulen luultavasti katsomaan myös kolmoskauden jaksot kokonaan muutamassa päivässä, joten arvostelu kyseisestä kaudesta ilmestyy aikaisintaan ensi viikonloppuna. Sitä ennen olisi tulossa yksi tavaroiden esittelypostaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti