Lapsuus
Walter Elias "Walt" Disney (kuvassa oikealla) syntyi Chicagossa Illinoisissa 5.12.1901. Hänen vanhempansa olivat Elias Disney ja Flora Call Disney. Eliaksen esivanhemmat olivat irlantilaisia, jotka olivat polveutuneet normanneista ja Floralla oli saksalais-englantilaiset sukujuuret. Vanhempien lisäksi Waltilla oli kolme isoveljeä Herbert (1888), Raymond (1890) ja Roy (1893), sekä pikkusisko Ruth (1903). Perheen sukunimi Disney on peräisin 1000-luvulla normandilaisesta Isignyn kylästä Englantiin purjehtineesta Robert D,Isignyltä. Hänen sukunimensä englantilaistettiin Disneyksi. Waltilla oli onnellinen lapsuus Marcelinessa. Hänen kasvuympäristönsä vilisi koti- ja villieläimiä. Siellä Waltille muodostui eläimiin tunneside, joka ei katkennut koskaan. Pikkukaupungin idyllisyydestä jäi Waltiin vaikutus, joka on tutkijoiden mukaan näkynyt myöhemmin hänen elokuvissaan ja Disneylandin Pääkadussa. Lapsena Waltin esikuva oli hänen lapsenmielinen Ed-setänsä. Innostuksen piirtämistä kohtaan Walt sai Maggie-tädiltään, joka oli antanut pojalle lahjaksi lehtiön ja lyijykyniä. Elias Disney sairastui vuonna 1909 ensin lavantautiin ja myöhemmin keuhkokuumeeseen. Vastuu maatilasta jäi Roylle, sillä perheen kaksi vanhinta poikaa olivat karanneet kotoa. Maatilan hoitamiseen liittyvä vastuu osoittautui 16-vuotiaalle Roylle liian rankaksi. Sen vuoksi perhe joutui myymään maatilan ja muuttamaan vuokrataloon, kunnes koulut olivat ohi. Waltin tervalla tekemät piirrokset jäivät koristamaan vanhan kotitalon ulkoseiniä. Koulujen päätyttyä vuoden 1911 keväällä, perhe muutti Kansas Cityyn. Siellä Walt työskenteli kuuden vuoden ajan lehdenjakajana isänsä alaisena pelkällä ruokapalkalla. Walt oli koulussa keskinkertainen oppilas, mihin saattoi olla syynä hänen raskas työnsä. Waltin vastuu lisääntyi Royn karattua kotoa vuonna 1912.
Nuoruus
Walt Disney osoitti suurta kiinnostusta piirtämiseen jo kouluaikoinaan Kansas Cityssä. Hän jäljensi piirroksia, joita oli löytänyt isänsä lehdistä. Lisäksi hän teki parturiliikkeen pyynnöstä karikatyyrejä asiakkaista. Walt oli kiinnostunut myös varietee-teatterista ja esiintyi teatterin amatööri-illassa ystäviensä kanssa. Walt muutti vanhempiensa kanssa vuonna 1917 Chicagoon, jotta voisi aloittaa lukion. Walt nimettiin lukion lehden valokuvaajaksi ja pilapiirtäjäksi. Tällä tavalla hän sai piirroksiaan julkisuuteen ensimmäisen kerran. Lukion ja töiden ohella Walt Disney opiskeli piirustustekniikkaa, anatomiaa ja pilapiirtämistä Chicagon taideinstituutissa kolmena iltana viikossa. Walt halusi osallistua ensimmäiseen maailmansotaan seuratakseen laivastoon liittyneen Roy-veljensä jälkiä. Walt oli silloin alaikäinen, mutta pääsi vuonna 1918 väärennetyillä papereilla Amerikan Punaisen Ristin palvelukseen. Hän keskeytti lukion ja oli vuoden ajan Ranskassa ambulanssin- ja autonkuljettajana. Siellä hän jatkoi myös piirtely- ja maalaamisharrastustaan kuluttaakseen aikaansa ja huvittaakseen tovereitaan.
Uran alku
Disney palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1919, mutta hän ei mennyt takaisin kouluun. Sen sijaan Walt päätti ryhtyä taiteilijaksi. Hän muutti Kansas Cityyn ja yritti turhaan saada töitä lehdistä poliittisena pilapiirtäjänä. Lopulta hän sai töitä Pesmen-Rubin Art Studiolta. Siellä hän sai piirtää mainosluonnoksia, kansikuvia ja logoja. Walt tapasi studiolla tekstaajana ja ruiskuvärittäjänä toimineen Ubbe Iwwerksin (myöhemmin Ub Iwerks, kuvassa vasemmalla). Hänestä ja Disneystä tuli ystäviä. Kun kaksikon työsuhde päättyi studiolla, he perustivat yhteisen yrityksen, jonka nimeksi tuli Iwerks-Disney Commensial Artist. Disney toimi yrityksessä pilapiirtäjänä ja myyntimiehenä. Iwerks huolehti tarkasta piirustuksesta ja testauksesta. Aluksi yritys tuotti hyvin, mutta sen liiketoiminta lakkasi ystävysten saatua töitä yhtiöstä nimeltä Kansas City Film Ad. Yrityksen menetettyään Walt ei kyennyt maksamaan vuokraa, joten hänen oletettiin selvinneen taloudellisesta ahdingosta syömällä koiranruokaa. Film Adissa Walt sai ensimmäistä kertaa mahdollisuuden yrittää tehdä eläviä kuvia. Hän kehitti yhtiön animointitekniikoita oma-aloitteisesti ja lisäili tarinoihin omia vitsejään. Lisäksi hän esiintyi yhtiön näytellyissä mainosfilmeissä. Disney teki iltaisin lyhyitä elokuva-animaatioita kotinsa autotallissa. Hän myi tekemiään elokuvia teatteriyhtiöihin ohjelmiston täytteeksi. Walt lähti Film Adista vuonna 1922 ja perusti uuden studion, jonka nimeksi tuli Laugh-O-Gram-Films. Hän sai siihen sijoittajilta 15 000 dollaria. Disneyn ja Iwerksin lisäksi yhtiössä työskenteli viisi nuorta animaattoria ja neljä muuta työntekijää. Studiossa tehtiin lyhyitä satuanimaatioita, mutta niistä ei saatu maksua, sillä elokuvien tilaaja oli ehtinyt mennä konkurssiin. He ehtivät aloittaa oikeita näyttelijöitä ja animaatiota yhdistelevän version Liisa Ihmemaassa sadusta, kunnes yhtiö joutui vararikkoon vuonna 1923. Yhtiön vararikon jälkeen Disney myi elokuvakameransa aikomuksenaan jättää piirrettyjen elokuvien maailma. Walt halusi ruveta elokuvaohjaajaksi ja muutti vuonna 1923 Hollywoodiin Kaliforniaan. Hän asui Hollywoodissa setänsä Robertin luona ja kierteli seuraamassa elokuvien tekoa elokuvastudioilla. Hän ei kuitenkaan saanut töitä ohjaajana. Vuonna 1926 Disney kasvatti kuuluisat viiksensä, sillä hän uskoi, että aikuisemmasta ulkonäöstä olisi hyötyä elokuvabisneksen sopimusneuvotteluissa.
Hahmojen synty
Disney päätti, että alkaisi taas tehdä pilafilmejä elokuvateattereille. Hän onnistui saamaan New Yorkilaisen piirrosfilmien levittäjän kiinnostumaan Kansasiin jääneestä keskeneräisestä Alice in Wonderland elokuvasta. Lisäksi levittäjä tilasi Disneyltä kuusi uutta filmiä, joista jokaisesta maksettiin 1 500 dollaria. Waltin veli Roy (kuvassa oikealla) oli silloin toipumassa tuberkuloosista Los Angelilaisessa veteraanisairaalassa, josta Walt kävi hakemassa veljensä. Setänsä rahallisella avustuksella veljekset alkoivat tehdä Liisa-elokuvasarjaa avustajiensa ja Kansasista kutsutun Virginia Davisin kanssa. He antoivat studiolleen nimeksi Disney Brothers Studio. Ensimmäinen Liisa-elokuva valmistui vuonna 1924. Animaatioita ja oikeita ihmisiä yhdistelevät Liisa-elokuvat menestyivät. Sen vuoksi Walt kutsui Ub Iwerksin piirtäjäksi, jotta voisi itse keskittyä käsikirjoituksiin. Yhteistyön onnistuessa elokuvien taso parani filmien mukana, mutta levitysyhtiö vähensi Disneyn maksuja puoleen entisestä rahapulaansa vedoten. Disney Brothers Studion saatua parempi sopimus, yhtiölle saatettiin palkata lisää työvoimaa.
Liisa-elokuvien ideoiden ehtyessä Universal Pictures halusi Disneyn tekevän piirrossarjan, jonka pääosassa olisi jänis. Näin syntyi Disneyn seuraava piirroshahmo Osku Kani (engl. Oswald the Lucky Rabbit). Vuonna 1927 valmistui jakso nimeltä Isiparka, josta elokuvayhtiö ei pitänyt, sillä elokuvassa ei ollut kunnollista juonta. Lisäksi Osku ei ollut hauska eikä myöskään persoonallinen. Kritiikkiä tarkasti kuunnellut Disney paranteli hahmoa ja tuotantoprosessia. Osku-elokuvat saivat kriitikoilta, kollegoilta ja yleisöltä hyvän vastaanoton, joten Oskua alettiin käyttää myös mainoshahmona. Elokuvien tuottojen ansiosta veljekset saivat ostettua itselleen uudet talot. Levitysyhtiötä johtanut Charles Mintz sai juonittua Oskun tekijänoikeudet itselleen, minkä vuoksi Waltin ja Royn oli pakko luopua Osku-elokuvien teosta.
Tehdessään viimeisiä Osku-elokuvia vuonna 1928, Walt Disney ja Ub Iwerks loivat uuden hahmon, jonka nimeksi tuli Mikki Hiiri (Rinki tinki tinkissä on Mikki Hiiren synnystä kertova postaus). Mikki Hiiri esiintyi yhdessä Minni Hiiren kanssa ensimmäisen kerran mustavalkoisessa piirretyssä nimeltä Lentokonehullu. Animaatio ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta elokuvayhtiöihin, kuten ei myöskään seuraava elokuva nimeltä Ratsastava karjapaimen. Kummallekaan filmille ei löytynyt levittäjää, joten Waltin täytyi keksiä jotain uutta. Äänielokuva oli mullistanut edellisenä vuonna koko Hollywoodin, joten Disney päätti tehdä ensimmäisen piirroselokuvan, jossa on ääni. Höyrylaiva Villeksi nimetty animaatio sai ensi-iltansa vuoden 1928 marraskuussa. Walt esitti siinä Mikki Hiiren ja Minni Hiiren ääniä. Höyrylaiva Ville sai lehdiltä kiitoksen teknisestä toteutuksestaan, hauskuudestaan ja kekseliäisyydestään. Elokuvan suosiosta vakuuttuneet New Yorkilaiset levitysyhtiöt tarjoutuivat ostamaan Disneyn filmit ja palkkaamaan hänet. Disney kieltäytyi tästä, sillä hän oli päättänyt pysyä itsenäisenä. Lopulta Walt teki sopimuksen liikemies Pat Powersin kanssa. Powersilta Disney osti Cinephone-äänijärjestelmän, jolla hän alkoi levittää elokuvia 10 prosentin palkkaa vastaan. Disney teki uusia Mikki Hiiri -elokuvia ja lisäsi äänen myös vanhoihin elokuviin.
Ura 1930-luvulla
Mikki Hiiren kasvavasta suosiosta huolimatta Walt Disney halusi tehdä lyhytelokuvia myös muista aiheista. Hän alkoi tehdä sarjan yhden kelan animaatioelokuvia nimeltä Hassunkuriset sinfoniat. Niistä ensimmäinen oli nimeltään Luurankotanssi. Taiteellisiin erimielisyyksiin vetoava Ub Iwerks lähti yllättäen Disneyn studiolta. Samaan aikaan Disney purki sopimuksen epärehellisen Pat Powersin kanssa. Walt solmi vuonna 1930 levytyssopimuksen Columbia Picturesin kanssa. Disney alkoi Iwerksin lähdön seurauksena lähettää nuoria animaattoreitaan Chouinardin taideinstituuttiin opiskelemaan piirtämistä. Walt nousi myöhemmin kyseisen taideinstituutin johtoon. Pian Mikki Hiiri alkoi esiintyä myös sarjakuvissa, joita piirsi mm. Floyd Gottfredson. Disneyn studion laajentuessa Disney kehitti uusia animaatiotekniikoita. Niitä olivat ainakin animaatioiden esikatselu ja tarinataulut. Vaikka Disney menestyikin, niin hän ei silti vieläkään jäänyt työstään rahallisesti voitolle. Siksi hän jätti Columbian ja teki levytyssopimuksen United Artistsin kanssa. Disney lisäsi vuonna 1932 Hassunkurisiin sinfonioihin uuden elementin, värin. Samoihin aikoihin hän sai ensimmäisen Oscar-palkintonsa värijakson sisältäneestä Kukkia ja puita elokuvasta. Disney sai myös erikois-Oscarin Mikki Hiiren luomisesta. Vuonna 1933 syntyi animaatioelokuva nimeltä Kolme pientä porsasta, jonka tunnuslaulusta Pahaa sutta ken pelkäisi tuli suuri hitti. Walt Disneyn palveluksessa oli vuonna 1934 jo 187 työntekijää. Mikki Hiiren rinnalle oli tullut muita hahmoja, kuten Aku Ankka, Hessu Hopo ja Pluto-koira.
Disney-klassikoiden alku
Vuonna 1934 Disney oli varma siitä, että hänen pitäisi tuottaa pitkä piirroselokuva. Elokuvansa aiheeksi hän valitsi Lumikin, sillä hän oli nähnyt siitä mykkäelokuvan nuorena poikana. Walt kokosi suuren tekijäjoukon joiden oli tarkoitus piirtää Lumikkia lyhytelokuviensa rinnalla. Sitä varten hän otti käyttöön uusia tuotantotekniikoita, kuten monitasokameran. Waltin hulluna unelmana pidetty Lumikki sai ensi-iltansa joulukuussa 1937. Kyseessä oli Yhdysvaltojen ensimmäinen täyspitkä piirroselokuva. Elokuvan teko meinasi välillä keskeytyä budjetin ylittymisen vuoksi, mutta siitä huolimatta Lumikista tuli suurmenestys, joka tuotti siihen sijoitetut rahat takaisin moninkertaisesti. Lumikin menestys oli syy siihen, miksi Walt Disney päätti suunnata studionsa luovan panoksen pitkiin elokuviin. Vanhassa korttelissa sijainnut vanha studio oli käynyt pieneksi, joten Disneyn veljekset ostivat vuonna 1938 uudet tilat Burbankin Buena Vista Streetiltä. Burbankin tontille Walt suunnitteli kolmikerroksisen studion, jossa oli mukavat työskentelyolosuhteet. Siellä oli kaikki kalusteita myöten suunniteltu nimenomaan animaatiotyötä ajatellen. Lumikin jälkeen Disneyltä ilmestyivät Pinocchio (1940), Fantasia (1940), Dumbo (1941) ja sodan vuoksi viivästynyt Bambi (1942). Vaikka seuraavat elokuvat olivat kalliita ja kunnianhimoisia, niin ne eivät saavuttaneet yhtä suurta suosiota kuin Lumikki oli saavuttanut.
Studion vaikeudet
Toisen maailmansodan aikana Disney-yhtiö tuotti opetuselokuvia ja sotapropagandaelokuvia. Niihin kuuluivat mm. Victory Through Air Power (1943) ja Führerin kasvot (1943). Walt Disney kävi 1940-luvun alussa Etelä-Amerikassa ja teki matkojensa tuloksena elokuvat Oppitunti (1942) ja Kolme Caballeroa (1944). Mainittujen elokuvien tuotot auttoivat studiota pysymään pystyssä sotavuosina huolimatta siitä, että yhtiön pankkivelka oli kasvanut neljään miljoonaan dollariin. Rahapulasta kärsinyt Disney tiesi, että uusi täyspitkä piirroselokuva valmistuisi yhtiön taloustilanteeseen nähden liian hitaasti. Siksi hän yhdisti piirrettyyn elokuvaan näyteltyjä jaksoja elokuvissa Vanhoja tarinoita (1946) ja Pieni musta lammas (1948). Lisäksi Disney harkitsi tekevänsä mainos- ja opetuselokuvia, mutta luopui siitä ajatuksesta ja päätti, että yhtiön olisi pysyttävä viihdealalla. Vuonna 1948 Disney teki 27-minuuttisen luontoelokuvan nimeltä Hyljesaari, johon hän oli kerännyt filmiaineistoa Alaskasta. Elokuva palkittiin parhaan lyhytelokuvan Oscarilla ja palkinnosta rohkaistunut Disney päätti tehdä lisää luontofilmejä. Siitä huolimatta yhtiön rahatilanne ei ollut kuitenkaan vielä parantunut. Siksi Disneyn täytyi säästää palkinnoissa ja tuotantokuluissa. Disney päätti, että palaisi pitkien piirroselokuvien pariin, joten studion parhaat animaattorit alkoivat keskittyä tekemään Tuhkimo-elokuvaa. Tuhkimon ohella Walt Disney teki ensimmäisen kokonaan näytellyn kokoillan elokuvansa Salainen aarresaari (1950). 1940-luvun lopulla Walt alkoi hahmotella Kaliforniaan omaa huvipuistoaan, vaikka Royn mielestä ajatus olikin liian kallis.
Ura 1950-luvulla
Tuhkimo, Aarresaari ja Disneyn luontofilmit olivat menestyksiä. Yhtiön selvittyä veroveloistaan, Disney sai vanhan optimisminsa takaisin. Vuonna 1951 ensi-iltansa saanut Liisa Ihmemaassa kuitenkin tuotti studiolle jälleen tappiota. Se oli Disneylle turhauttava kokemus, sillä hänen kätensä olivat klassikkotarinan suhteen sidotut. Liisan jälkeen Disneyltä ilmestyi Peter Pan (1953) ja näyteltyjä seikkailuelokuvia, joista yksi oli vuonna 1954 ilmestynyt Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Lisäksi Disney teki Tosielämän seikkailut -sarjan luontoelokuvia, joista menestynein oli vuonna 1953 ilmestynyt Erämaa elää. Walt Disney oli tarkka siitä, että hänen nimensä kuvasi yhtiön yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Sen lisäksi oman yhteisönsä yhteishenki oli tärkeää hänelle. Disney aloitti ABC-kanavalla vuonna 1954 viikottaisen televisio-ohjelman nimeltä Disneyland, jossa hän itse toimi juontajana. Vuonna 1955 Disney aloitti Mikki Hiiri -kerho nimeä kantavan tv-ohjelman. Se oli ensimmäinen kerta, kun Disney suunnitteli viihdettä nimenomaan lapsille. Ohjelmassa esitettiin Mikki Hiiri- ja Aku Ankka piirrettyjä ja lapsia jokapuolella maailmaa. Ohjelman avulla Disney sai tuotua aiemmin syrjässä olleen Mikki Hiiren takaisin kansakunnan tietoisuuteen.
Disney avasi ensimmäisen Disneyland-teemapuiston Anaheimissa 17. heinäkuuta vuonna 1955. Puistossa vieraili ensimmäisen seitsemän viikon aikana miljoona ihmistä, mikä teki puistosta odotettua isomman menestyksen. Studion pitkien elokuvien menestyessä hyvin, Walt Disney oli viimeinkin onnistunut saavuttamaan taloudellisen vakauden. Siitäkin huolimatta, että raha oli ollut taiteilijaluonteiselle Disneylle pelkästään väline ja itseisarvo. Alkuun Kalifornian huvipuisto riitti Disneylle, mutta vuonna 1958 hän harkitsi laajentavansa huvipuistotoimintansa itärannikolle. Hän uskoi, että Florida olisi selvitysten mukaan paras paikka uudelle huvipuistolle. Disney alkoikin kaavailemaan Floridaan valtavaa utopistista projektia, jonka keskuutena olisi tulevaisuuden kaupunki nimeltä Epcot (Experimental Prototype Community of Tomorrow). Koko alueen oli tarkoitus olla laajuudeltaan 11 neliökilometriä lentokenttineen ja teemapuistoineen. Suunnitelma hautautui Disneyn kuoleman myötä, mutta suunnitelman pohjalta Floridan Walt Disney Worldiin avattiin vuonna 1982 kansainvälistä kulttuuria ja edistyksellistä teknologiaa esittävä Epcot-teemapuisto.
Uran viimeiset vuodet
Vuonna 1964 ilmestynyt Maija Poppanen nousi Disneyn suurimmaksi elokuvamenestykseksi. Niihin aikoihin studio oli saavuttanut perhe-elokuvillaan sekä yleisön, että kriitikoiden suursuosion. Disney suunnitteli ja perusti Kalifornian taideinstituutin yhdistämällä Chouninardin taideinstituutin ja Conservatory of musicin, joka on Los Angelesin musiikkiopisto. Lisäksi Disney oli mukana suunnittelemassa joitakin New Yorkin maailmannäyttelyyn osallistuneita näyttelyitä vuosina 1964-1965.
Henkilökohtainen elämä
Vuonna 1925 Walt Disney tapasi Disney Brothers Studiolle piirtäjäksi ja värittäjäksi tulleen Lillian Boundsin. Walt ja Lillian menivät naimisiin 13.7.1925. Pariskunnan esikoistytär Diane Disney (myöhemmin Disney Miller) syntyi vuonna 1933. Vuonna 1936 perheeseen tuli adoptiotytär Sharon Mae Disney. Disneyn veljekset kutsuivat vuonna 1938 Portlandissa asuneet vanhempansa asumaan luokseen Etelä-Kaliforniaan. Waltin äiti Flora kuoli pian muuton jälkeen hänen ja miehensä uuden talon uunin vian vuoksi. Walt syytti pitkään itseään siitä. Walt ja Lillian muuttivat lastensa kanssa tilavaan asuntoon Carolwood Driven omakotitaloalueelle 1940-luvun lopulla. Junista innostunut Walt rakennutti isolle tontilleen 800-metrisen pienoisrautatien mittakaavassa 1:8. Disney tuli republikaanista ja lahjoitti rahaa niiden presidenttikampanjoihin jo 1940-luvulta asti. Lisäksi hän oli aktiivinen antikommunisti. Ulkoisesti Walt Disney oli sosiaalinen ihminen, mutta Disneyn työkaverit ovat kuvanneet häntä myös vaikeaselkoiseksi ja kärttyisäksi. Disney kieltäytyi melkein aina julkisista tilaisuuksista, sillä hän ei pitänyt niistä. Waltilla oli tapana juoda alkoholia iltaisin töiden jälkeen, minkä vuoksi studion kokoukset pidettiin joko aamulla tai alkuiltapäivällä. Disney tykkäsi katsoa baseballia ja myöhempinä vuosinaan hän harrasti nurmikeilailua. Disneyt matkustivat useasti eri puolilla maailmaa.
Kuolema
Walt Disney poltti tupakkaa koko aikuisikänsä, mutta hän piti huolen siitä, ettei ikinä polttanut lasten lähettyvillä. Marraskuussa vuonna 1966 Disneyn vasemmasta keuhkosta löytyi syöpäkasvain. Viisi päivää sen jälkeen selvisi syövän levinneen vasempaan keuhkoon kokonaan. Kun keuhko oli poistettu, niin lääkärit arvioivat, että Waltilla olisi elinaikaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Hän menetti kotona tajuntansa marraskuun 30. päivä ja kuoli 15. joulukuuta St. Josephin sairaalassa. Hänet tuhkattiin. Disneyn muistomerkki sijaitsee Kaliforniassa Glendalessa Forest Lawn Memorial Parkissa. Walt Disney kirjoitti ennen kuolemaansa näyttelijä Kurt Russelin nimen. Edes Russel ei tiedä, mitä Disney tarkoitti kirjoituksellaan.
Siinä oli Walt Disneyn koko elämä. Minulle tuli tätä kirjoittaessa mieleen, että voisin joskus kertoa jossain postauksessa Diane Disneyn elämästä. Kiinnostaisiko teitä lukea sellainen postaus? Mitä ajatuksia Disneyn sata vuotta kestänyt taival herättää teissä? En keksi tähän loppuun enempää sanottavaa, joten tässä kohtaa kiitän teitä siitä, että luitte tämän postauksen ja me tapaamme jälleen seuraavan postauksen parissa sitten kun sen aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti