Leijonakuningas 2 Jylhäkallion ylpeys kertoo Simban ja Nalan tyttärestä Kiarasta, joka on yhtä innokas ja seikkailunhaluinen kuin isänsä oli joskus. Eräänä päivänä Kiara karkaa lapsenvahdeiltaan Timonilta ja Pumbalta, ja tapaa ulkopuolisiin kuuluvan Kovun. Kovun äiti Zira kuului Scarin joukkoihin ja nyt Zira kouluttaa Kovua, jotta tämä voisi kaapata vallan Jylhämaasta. Ziran suunnitelmaan tulee kuitenkin vaikeuksia, kun Kiara ja Kovu alkavat lähentyä toistensa kanssa.
Leijonakuningas 2 ilmestyi vuonna 1998. Monien muiden DisneyToonsin elokuvien tapaan tämäkin julkaistiin suoraan videolle ilman teatterilevitystä. Elokuvasta näkeekin, ettei sitä olla tehty Disneyn päästudiolla, sillä animointi näyttää ihan erilaiselta kuin ensimmäisessä Leijonakuninkaassa.
Elokuvan päähenkilönä on Simban ja Nalan tytär Kiara, joka on perinyt isänsä rasavillin luonteen. Rasavilliys johdattaakin Kiaran aina useisiin enemmän tai vähemmän vaarallisiin tilanteisiin. Kiara on alusta asti pidettävä hahmo ja hänen tarinaansa lähtee seuraamaan enemmän kuin mielellään.
Jylhäkallion ylpeydessä nähdään lähes kaikki ensimmäisestä Leijonakuninkaasta tutut hahmot. Simba on tässä elokuvassa hieman vakavampi hahmo, mikä tulee esille hänen ylisuojelevaisuudestaan Kiaraa kohtaan. Nala on rauhallisempi ja luottaa siihen, että Kiara pärjää. Rafiki on tässä elokuvassa isommassa roolissa kuin ensimmäisessä Leijonakuninkaassa, sillä hän yrittää kaikin tavoin saada kahta leijonaa yhteen. Timon ja Pumba ovat yhä omia ötököitä syöviä itsejään, mutta se ei haittaa minua, sillä Timonin ja Pumban ei tarvitse kehittyä. Zazu jää ikävästi pieneen rooliin ja häntä näytetäänkin kunnolla vain muutamissa kohdissa.
Kiaran lisäksi muita uusia hahmoja tässä elokuvassa ovat ulkopuoliset leijonat. Ulkolaisten lauman johtajana toimii Zira, jonka nuoremman pojan Kovun Scar on valinnut seuraajakseen. Laumaan kuuluvat myös Ziran vanhempi poika Nuka, sekä tytär Vitani. Uudet hahmot toimivat tarinassa hyvin ja pidän tavasta, jolla elokuva viedään loppuratkaisua kohti.
Käsikirjoituksen puolesta Leijonakuningas 2 on ihan kelvollinen. Ainoa huono puoli siihen liittyen on se, että elokuvassa nähdään muutamia samanlaisia/samankaltaisia tilanteita kuin ensimmäisessä Leijonakuninkaassa. Elokuvan alkulaulu on melkein kuin kopio Leijonakuningas ykkösen alkulaulusta. Leijonakuningas 2 on laulujensa puolesta siinä ja siinä. Tavallaan ne laulut ovat hyviä, mutta suurin osa niistä ei ole muistettavia, kuten Rafikin laulama Upendi. Omat suosikkini tämän elokuvan lauluista ovat Ziran kehtolaulu, sekä Kiaran ja Kovun laulama Seuraan sydäntäin.
Yhteenvetona sanoisinkin, että Leijonakuningas 2 on kyllä ihan katsomisen arvoinen elokuva. Tämän voi kyllä katsoa uudestaan, mutta kyseessä ei silti ole sellainen elokuva, jonka pariin palaa mielellään useasti. Ensimmäisen Leijonakuninkaan osittaisesti kopioinnista huolimatta Leijonakuningas 2 elokuvan tarina etenee omia reittejään eikä muistuta liikaa edeltäjäänsä. Jatko-osana tämä elokuva on onnistunut, joten suosittelen tätä katsottavaksi vähintään kerran.
Kertokaa kommenteissa omia ajatuksianne tästä elokuvasta, jos olette nähneet tämän.
En ole vielä katsonut kolmatta Leijonakuningasta, mutta katson sen, sekä kirjoitan siitä arvostelun vielä kesäkuun aikana. Se ei kuitenkaan ilmesty vielä ensi viikon aikana. Inside out 2 saa Suomessa ensi-iltansa heinäkuun puolivälissä, mutta minä menen katsomaan sitä ennakkonäytöksenä ensi viikon sunnuntaina. Arvostelu kyseisestä elokuvasta ilmestyy siis silloin. Sitä ennen julkaisen Hahmofaktat-sarjan kolmannen osan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti