Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia
Ennen kun olin lukenut Pariisin Notre Damea, niin tiesin siitä sen, että Frollo on arkkidiakoni, sekä sen miten tarina päättyy. Myös joidenkin hahmojen kohtalot olivat minulla tiedossa ennen kirjan lukemista. Tiesin myös hahmoista, jotka eivät ole mukana Disneyn versiossa.
Se versio, joka minulla tuosta kirjasta on ollaan painettu vuonna 1954, joten teksti on aika vanhaa. Toisaalta Pariisin Notre Dame ollaan kirjoitettu 1800-luvulla, joten tekstin vanhanaikaisuus käy järkeen. Selvennyksenä vielä tähän väliin, että tuo kirja ei ole minun omani vaan sain sen lainaksi. Kiinnitin kirjaa lukiessa huomiota myös kirjoitus- ja kielioppivirheisiin. Kirjassa on jonkin verran latinan kieltä ja tällä kielellä kirjoitetut kohdat ollaan selitetty aina tietyn sivun alaosassa olevilla selityksillä. Selitykset ollaan annettu myös vaikeille sanoille ja sille miksi jotkut asiat ollaan suomennettu tietyllä tavalla.
Kuten Disney-klassikossa, niin myös sen lähdeteoksessa esiintyy kellonsoittaja Quasimodo, hänen kasvatti-isänsä Claude Frollo, mustalaistyttö Esmeralda, kapteeni Febus, Esmeraldan Djali-vuohi, sekä kaduilla elävä Clopin. Vain kirjassa esiintyvistä hahmoista isoimman roolin tarinassa saavat runoilija Pierre Gringoire, sekä Claude Frollon veli Jehan Frollo. Tähän kohtaan sanon, että toisin kuin musikaalissa, niin kirjassa Jehan ei ole Quasimodon isä. Kirjassa ei kerrota mitään Quasimodon vanhemmista. Esmeraldan taustoja sen sijaan avataan kirjassa enemmän, sillä hänen äitinsä tulee loppupuolella mukaan tarinaan. Lisäksi selviää se, että Esmeraldan nimi ei ollut Esmeralda silloin kun hän syntyi.
Pariisin Notre Dame on Notre Damen kellonsoittaja -elokuvaan verrattuna aika raaka, sillä hahmoja kidutetaan ja jopa tapetaan. Tunnistin kirjasta muutaman kohtauksen, jotka ovat myös elokuvassa, mutta kovin montaa kohtausta ei olla otettu kirjasta elokuvaan, mikä on toisaalta ihan hyvä, sillä Notre Damen kellonsoittaja on jo valmiiksi aika rankka elokuva. Tulen todennäköisesti katsomaan sitä elokuvaa jatkossa eri tavalla nyt kun olen lukenut sen lähdeteoksen. Kirjassa on muutama luku, jossa kuvaillaan 1400-luvun Pariisia. Pidän näitä lukuja turhina, sillä niillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa. Tähän väliiin sellainen fun fact, että Victor Hugo oli poistanut kirjasta nämä luvut, mutta lisännyt ne myöhemmin takaisin siihen.
Sanonkin siis, että Pariisin Notre Dame on ihan kiinnostava kirja, mutta on hyvinkin todennäköistä, että en tule lukemaan sitä uudestaan. Jos Notre Damen kellonsoittajan tarina ei ole sinulle tuttu, niin tämän kirjan voi jättää lukematta, mutta muissa tapauksissa suosittelen lukemaan tämän edes kerran. Tarinan raakuuden vuoksi en suosittele Pariisin Notre Damea alle 15-vuotiaiden luettavaksi.
Kertokaa kommenteissa omia ajatuksianne tästä kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti