keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Mufasa: Leijonakuningas (arvostelu)

Rafiki kertoo Simban ja Nalan Kiara-tyttärelle tarinan orvosta leijonasta, joka nousi kuninkaaksi. Tämä leijona oli nimeltään Mufasa, jonka veljellä Takalla on myöskin oma osuutensa Mufasan tarinassa.


Mufasa: Leijonakuningas on jatko-osa/esiosa vuoden 2019 julkaistulle Leijonakuninkaalle. Tässä elokuvassa päästään siis näkemään siitä elokuvasta tuttuja hahmoja, kuten Timon, Pumba ja Rafiki. Myös Simba ja Nala ovat mukana tässä elokuvassa, mutta heidän osuutensa jäävät lopulta aika pieniksi.


Suurin osa elokuvan tapahtumista tapahtuu Mufasan lapsuudessa ja nuoruudessa, joista Rafiki kertoo tarinaa Kiaralle. Myös Timon ja Pumba ovat paikalla, mutta heidän ainoa tehtävänsä vaikuttaisi olevan elokuvan huumorihahmoina toimiminen.  Itse tarinan aikana pääsemme näkemään Mufasan ja Takan lisäksi Sarabin, Zazun ja tietenkin myös Rafikin.


Nyt kun vanhat hahmot on mainittu, niin voidaankin ottaa puheeksi uudet hahmot. Mufasa: Leijonakuningas -elokuvan uusiin hahmoihin kuuluvat Mufasan biologiset vanhemmat Afia ja Masego, Takan vanhemmat Eshe ja Obasi, Takan setä Chigaru, ulkopuolisia johtava Kiros, sekä tämän laumaan kuuluvat Akua, Amara ja Junia. Kiros on raivokas ja kostonhimoinen leijona, jonka motiivi jahdata Mufasaa ja muita on ymmärrettävä ja tulee nopeasti esille. 


Elokuvan tarina on mielenkiintoinen siltä osalta, että katsoja on välillä Mufasan ja välillä Takan puolella. Takan (eli Scarin) toisen leffapuoliskon aikana tapahtuva katkeroituminen tapahtuu ymmärrettävästä syystä, mutta hänen kehityksensä olisi voinut olla parempikin, vaikkei se ihan huono ollutkaan. Myös Rafikin taustoja avataan, ja jotkut häneen liittyvät asiat saavat selityksen tämän elokuvan aikana. 


Paras asia elokuvassa on ehdottomasti musiikki. Pidän kaikista lauluista, mitä elokuvassa kuullaan, vaikka pahisten laulama laulu jääkin varjoon. Parhaimmat lauluista kuullaankin elokuvan alussa tarinan vasta lähtiessä kunnolla käyntiin. Kaikki laulut sopivat kuitenkin elokuvan tarinaan, ja ovat hyviä, vaikka eivät mieleenpainuvia olisikaan. Mitä siihen käsikirjoitukseen tulee, niin pidän tavasta, millä elokuvan juoni viedään kohti loppua, ja hahmoja tuodaan mukaan tarinaan. Kyllä tämä sisältää vähän heikkouksiakin, mutta ne unohtuvat nopeasti katsomisen jälkeen.

Kertokaa kommenteissa omia ajatuksianne elokuvasta Mufasa: Leijonakuningas.

Ei kommentteja: