perjantai 29. maaliskuuta 2024

Soul (arvostelu)

Pixar-elokuva Soul sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2020. Koronapandemian vuoksi elokuva lisättiin suoratoistopalvelu Disney plussaan ilman teatterilevitystä. Tänä keväänä ihmisillä on viimeinkin mahdollisuus päästä näkemään tämä elokuva valkokankaalta. Itse kävin katsomassa Soulin tänään ja kirjoitan siitä nyt arvostelun.

Musiikinopettajana työskentelevä Joe Gardner saa elämänsä tilaisuuden, kun kuulee, että pääsee esiintymään Dorothea Williamsin ja tämän jazz-yhtyeen kanssa. Joen intoillessa tilaisuudestaan puhelimessa, hän putoaa kaivoon ja on vähällä kuolla. Joe onnistui kuitenkin välttämään tuonpuoleiseen joutumisen, ja löytääkin itsensä esipuoleisesta, missä sielujen elämä vasta alkaa. Esipuoleisessa Joe tapaa maapalloa välttelevän ja elämää halveksivan sielun nimeltä 22, jonka kanssa Joe tekee sopimuksen. Joe auttaa 22:ta saamaan maaluvan, jolla Joe pääsee jatkamaan elämäänsä.

Soulin päähenkilönä toimii koulussa musiikinopettajana työskentelevä Joe Gardner. Jazzin opettaminen kouluikäisille on maistunut puulta jo pidemmän aikaa, joten siksi Joe haluaisi päästä käyttämään musiikillisia lahjojaan ihan kunnolla. Joe on omistanut koko elämänsä musiikille ja pitää sitä oman elämänsä tarkoituksena. Siksi hänellä on vaikeuksia keskittyä myös muuhunkin kuin musiikkiin. Joen kehityskaari toimii elokuvassa hienosti muutamista "takapakeista" huolimatta.

Esipuoleisessa päästään näkemään Jerryt, jotka inspiroivat syntymättömiä sieluja, ja antavat näille luonteet. Terry pitää lukua tuonpuoleiseen siirtyvistä sieluista ja toimii Soulissa eräänlaisena pahiksentapaisena, vaikkei tässä elokuvassa olekaan varsinaista pahista. Esipuoleinen on toteutettu minun mielestäni hienosti ja pidän siitä, millä tavalla kaikki siellä olevat asiat on näytetty elokuvassa.

Terryn ja Jerryjen lisäksi esipuoleisessa "elävät" myös sielut, joista suurimman roolin saa 22, joka on ollut esipuoleisessa aika kauan. 22 tekee kaikkensa, jotta ei saisi maalupaa, joka on pääsylippu elämiseen. Joe ja 22 ovat hienosti toimiva kaksikko, jonka seikkailua seuraa enemmän kuin mielellään. Pidän kummankin hahmon kehityskaarista, mutta 22 kehittyy minun mielestäni paremmin, sillä hänen muuttuva suhtautumisensa elämiseen on mielenkiintoista seurattavaa koko elokuvan ajan. 

Muina sivuhahmoina elokuvassa nähdään Joen äiti Libba, tämän työkaverit Lulu ja Melba, Joen parturina työskentelevä ystävä Dez, Dorothea Williams, Joen oppilas Connie, sekä Joeta ja 22:ta auttava Kuutuuli. Sivuhahmot toimivat elokuvassa hyvin ja heillä kaikilla on enemmän tai vähemmän tärkeä rooli tarinan etenemisen kannalta. Mainittujen hahmojen lisäksi Soulin sivuhahmoihin kuuluu myös kissa, jolla on tässä elokuvassa aika erikoinen rooli.

Soul on lastenelokuvaksi yllättävän syvällinen ja kysymyksiä jättävä. Suurin osa kysymyksistä liittyy osittain avoimeksi jäävään loppuratkaisuun, mutta elokuvasta herää kysymyksiä myös muiden asioiden osalta, kuten siitä, mikä elämän oikea tarkoitus on, ja miten jokainen onnistuu löytämään oman kutsumuksensa? Ilman kysymyksiäkin Soul saa katsojansa ajattelemaan asioita syvällisemmällä tavalla. En ole varma onko se parasta tässä elokuvassa, mutta ainakin se on syy siihen, miksi tämän katsoo aina mielellään uudestaan.

Yhteenvetona sanonkin siis, että Soul sopii katsottavaksi silloin, kun haluaa nähdä, jonkun vähän vakavamman elokuva, mutta ei kuitenkaan mitään liian vakavaa. Kokonaisuutena elokuva toimii hyvin, muutamista avoimeksi jätetyistä asioista ja parista enemmän tai vähemmän hermoja koettelevasta hahmosta huolimatta. Soulin huumori kuuluu Pixar-huumorin parhaimmistoon ja erityisesti yksi käänne saa aikaan kaikenlaisia koomisia tilanteita. Jos Soul on sinulta vielä näkemättä, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän elokuvan. 

Kommenteissa saa kertoa omia mietteitään liittyen tähän elokuvaan.

Pixarin Luca-elokuva esitetään teattereissa toukokuussa. Menen katsomaan sitä silloin, ja kirjoitan siitä myös arvostelun. Tämä postaus jää maaliskuun viimeiseksi postaukseksi, joten tapaamme seuraavan kerran huhtikuun puolella.

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Hahmofaktat: Nalle Puh

Kerroin helmikuun viimeisessä postauksessa, että täällä blogissa alkaisi kevään aikana uusi postaussarja. Tässä tulee kyseisen postaussarjan ensimmäinen osa. Kuten otsikko sen jo kertookin, niin tämän postaussarjan jokaisessa osassa kerrotaan faktoja jostakin Disney-hahmosta. Sarjan ensimmäisessä osassa kerron faktoja Nalle Puhista.


1. Sterling Holloway oli sanonut Nalle Puhin olevan hänen suosikkinsa omista rooleistaan



2. Nalle Puh on saanut englanninkielisen nimensä Winnie-nimiseltä mustakarhulta ja Pooh-nimiseltä joutsenelta


3. Puhin nykyinen ääninäyttelijä Jim Cummings ääninäyttelee myös Tiikeriä


4. Risto Reipas sai Puhin yksivuotislahjaksi


5. Nalle Puhin lempiruoka on hunaja


6. Maev Kennedyn mukaan Nalle Puh on kuuluisin karhu kirjallisuuden historiassa


7. Japanilainen taitoluistelija Yuzuru Hanyu pitää Nalle Puhia onnentuojanaan


8. Nalle Puh on yksi tunnetuimmista Disney-hahmoista


9. Nalle Puhin paras ystävä on Nasu


10. Nalle Puh sai punaisen paitansa silloin kun hahmon oikeudet siirtyivät Disneylle


Kertokaa kommenteissa, jos tiedätte lisää Nalle Puhiin liittyviä faktoja. Tähän loppuun minulle ei ole muuta sanottavaa, mutta kuten ehkä tiedättekin, niin Pixarin Soul-elokuva esitetään teattereissa tämän viikon perjantaina. Menen katsomaan sitä elokuvaa silloin ja kirjoitan sen jälkeen arvostelun siitä. Se postaus olisi siis tulossa seuraavaksi.

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Vaiana (arvostelu)

Vaianan tarina saa jatkoa tulevana syksynä, mutta siihen on vielä aikaa. Jatko-osaa odotellessa pääsette lukemaan arvostelun ensimmäisestä Vaiana elokuvasta.

Motunuin saaren päälikön tytär Vaiana tuntee voimakasta vetoa merta kohtaan, vaikka Motunuin ainoa sääntö on se, että valliriutan ulkopuolelle ei saa mennä. Tarina äitisaari Te Fitin varastetusta sydämestä, puolijumala Mauista ja leviävästä pimeydestä saavat Vaianan lähtemään yksin avomerelle etsimään Mauia ja pelastamaan maailmaa.

Vaiana tunnetaan Amerikassa nimellä Moana, mutta Euroopassa elokuvaa esitetään nimellä Vaiana, sillä jossain päin Eurooppaa esiintyy tuotemerkkejä Moana-nimellä. Yhtenä syynä nimen vaihdokselle on myös välttää sekaannus italialaiseen pornotähteen nimeltä Moana Pozzi. Italiassa Vaiana tunnetaankin nimellä Oceania.

Elokuvan päähenkilönä toimii Vaiana, joka on Motunuin päälikön tytär. Motunuin asukkaille on kiellettyä mennä merelle, ja varsinkin saarta ympäröivän valliriutan ulkopuolelle. Siitä huolimatta Vaiana tuntee voimakasta vetoa merta kohtaan eikä pysty mitenkään hiljentämään sitä kaipuuta. Vaianan hahmo on kirjoitettu hyvin ja pidän siitä, mihin suuntaan häntä on lähdetty kehittämään. Vaianan kehityskaari on yksi parhaimmista kehityskaarista, mitä Disneyn päähenkilöillä on koskaan ollut.

Muita hahmoja elokuvassa ovat Vaianan isä ja Motunuin päälikkö Tui, joka on tarkka siitä, että kukaan ei poistu saarelta avomerelle. Siksi Tuin onkin vaikeaa ymmärtää tyttärensä vetovoimaa merta kohtaan. Vaianan äiti Sina yrittää ymmärtää Vaianaa, mutta pitää silti tärkeänä, sitä, ettei kukaan poistuisi saarelta. Isoäiti Tala on ainoa, joka ymmärtää Vaianan halun lähteä merelle. Vaianan perhe ei pääse elokuvassa isoon rooliin, sillä heitä näytetään kunnolla pelkästään elokuvan alussa ja lopussa.

Vaianan lisäksi toinen tärkeä hahmo elokuvassa on muuntautuja, sekä tuulen ja meren puolijumala Maui, joka on syypää siihen, miksi pimeys leviää maailmalla ja kuihduttaa saaren toisensa jälkeen. Maui on aluksi itsekeskeinen mahtailija, mutta elokuvan edetessä hänestä alkaa paljastua ystävällisempiä piirteitä. Mauin tavaramerkki on taikavoimia sisältävä koukku, jonka avulla hän pystyy muuttumaan erilaisiksi eläimiksi. Muodon muuttaminen auttaa Mauia kulkemaan pitkiä matkoja, joita hän ei pystyisi kulkemaan ihmismuodossa.

Nyt kun eläimet tulivat puheeksi, niin mitä olisi Disneyn prinsessaelokuva ilman eläinystäviä? Ei yhtään mitään. Vaianalla on kaksi uskollista eläinystävää, joihin kuuluvat Pua-possu ja Heihei-kukko. Pua jää ikävästi pieneen rooliin, mutta Heiheitä nähdään sitäkin enemmän, sillä hän päätyy vahingossa Vaianan veneen kyytiin. Aluksi Heihein mukana olo vaikuttaa turhalta ja ärsyttävältä, mutta myöhemmin selviää, että kukosta on oikeasti hyötyä. 

Toteutuksen puolesta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Pidän elokuvan tarinasta ja hahmoista, vaikka muutama hahmo onnistuukin käymään osittain hermoille. Osa hyvistä hahmoista jää minun mielestäni liian pieneen rooliin, ja heitä olisi ollut kivaa päästä näkemään enemmän. Pahista tässä elokuvassa ei ole (ainakaan tavallaan), mutta siitä huolimatta merimatkan varrella tulee vastaan hirviöitä, joita vastaan Vaiana ja Maui joutuvat taistelemaan. Vihollisista on tehty uhkaavia, vaikka yksi heistä onkin enemmän koominen kuin uhkaava.

Paras asia Vaianassa on ehdottomasti musiikki. Elokuvan soundtrack kuuluu Disneyn soundtrackien parhaimmistoon ja sen pariin palaa aina mielellään uudestaan. Kaikki laulut sopivat tarinaan täydellisesti, eikä yksikään kappale jää muiden kappaleiden varjoon. Sen lisäksi, että laulut vievät elokuvan juonta eteenpäin, niin jokaisessa laulussa on tarttuva ja mahtipontinen sävellys. Tulikin muuten mieleen, että kiinnostaisiko teitä lukea top-lista Vaianan lauluista?

Yhteenvetona sanon, että Vaiana on kokonaisuutena oikein toimiva eikä tarinassa ole mitään valittamisen arvoista, jos ei lasketa muutamien hahmojen ärsyttävyyttä ja/tai merkityksetöntä roolia. Elokuvassa nähdään monia yllätyksiä ja erityisesti yksi elokuvan lopussa tapahtuva asia tuli minulle täytenä yllätyksenä. Myös tunnelma toimii oikealla tavalla, sillä elokuvassa nähdään monenlaisia tunteita ja tilanteita. Vaiana kuuluu ehdottomasti niihin elokuviin joiden pariin palaa mielellään useamman kerran.

Kertokaa kommenteissa omia ajatuksianne liittyen Vaianaan, ja mitä odotatte elokuvan jatko-osalta. 

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Inside out 2 virallinen suomenkielinen traileri

 Lupasin teille, että sitten kun Inside out 2 elokuvan suomenkielinen teaser trailer julkaistaan niin jaan siitä videon täällä blogissa. Siihen suunnitelmaan tuli nyt muutos, sillä katsoin äsken suomenkielisen version Inside out 2 elokuvan virallisesta trailerista. 




Trailerin perusteella Inside out 2 vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta elokuvalta. Virallisessa trailerissa esitellään uusia tunteita, joihin kuuluvat Kateus, Nolous ja Ennui. Teaser trailerissa esitelty Ahdistus saa enemmän syvyyttä trailerin aikana. 

Koska kyseessä on suomeksi dubattu traileri, niin jaan tänne arvauksiani liittyen Inside out 2 elokuvan suomenkielisiin ääninäyttelijöihin. Ilolla, Surulla, Pelolla, Kiukulla ja Inholla kuulostaisi olevan samat ääninäyttelijät kuin ensimmäisessä Inside out elokuvassa, kuten myös Rileylla ja Rileyn äidillä. Ahdistuksen äänenä on ihan selvästi Heljä Heikkinen, Kateutta ääninäyttelee joko Jenny Pitkänen tai joku, jonka ääntä ei olla kuultu dubbauksissa aiemmin (ainakaan sellaisissa, mitä minä olen kuullut). Ennuin ääntä en tunnistanut, mutta Nolouden äänenä on luultavasti Aaro Wichmann.

Kertokaa kommenteissa mitä ajatuksia Inside out 2 herättää teissä ja aiotteko mennä katsomaan tämän elokuvan? Inside out 2 ilmestyy Suomen elokuvateattereihin heinäkuussa, joten sen pääsee näkemään aikaisintaan silloin.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Euroviisuedustajien Disney-roolit

Lupasin edellisessä postauksessa tekeväni Euroviisuihin liittyvän postauksen, joten tässä se nyt on. Kuten otsikossa lukee, niin tässä postauksessa kerrotaan Euroviisuedustajista, jotka ovat ääninäytelleet Disney-elokuvissa ja -sarjoissa. Olen laittanut jokaiseen kohtaan videon Euroviisuesityksestä, sekä hahmosta, jota kyseinen Euroviisuedustaja on ääninäytellyt. Mennäänpä sitten suoraan asiaan.




Björn Skifs


Björn Skifs on toiminut Ruotsin Euroviisuedustajana kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1978 kappaleella Det blir alltid värre framåt natten sijoittuen neljänneksitoista. Toisen kerran Björn Skifs edusti Ruotsia vuonna 1981 kappaleella Fångad i en dröm ja sijoittui kymmenenneksi. Björn Skifsin Disney-rooleihin kuuluvat Toy Story -elokuvasarjassa esiintyvä Woody, ja lisäksi hän esitti Karhuveljeni Koda -elokuvan laulut.







Aram MP3


Aram MP3 (oikealta nimeltään Aram Sargsyan) edusti Armeniaa vuoden 2014 Euroviisuissa kappaleella Not alone ja sijoittui neljänneksi. Hän ääninäytteli aikuista Simbaa Leijonakuninkaan armeniankielisessä versiossa.






Ágústa Eva Erlendsdóttir


Ágústa Eva Erlendsdóttirin hahmo Silvia Night edusti Islantia vuoden 2006 Euroviisuissa kappaleella Congratulations, mutta ei selviytynyt kilpailun finaaliin. Erlendsdóttirin Disney-rooleihin kuuluvat Elsa ja Tähkäpää.






Rita


Rita (oikealta nimeltään Rita Yahan-Farouz) edusti Israelia vuoden 1990 Euroviisuissa kappaleella Shara Barkhovot ja sijoittui sijalle 18. Rita ääninäytteli nimiroolin Pocahontasin hepreankielisessä versiossa. 





Sertab Erener


Sertab Erener edusti Turkkia vuoden 2003 Euroviisuissa kappaleella Everyway that I can, ja vei koko kilpailun voiton. Hänen Disney-roolinsa on Notre Damen kellonsoittaja elokuvassa esiintyvä Esmeralda






Simone de Oliveira


Simone de Oliveira on edustanut Portugalia Euroviisuissa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1965 kappaleella Sol de inverno sijoittuen kolmanneksitoista ja toisen kerran vuonna 1969 kappaleella Desfolhada portuguesa sijoittuen viidenneksitoista. Simone de Oliveira ääninäytteli Ziraa elokuvassa Leijonakuningas 2 Jylhäkallion ylpeys.





Nina Morato


Nina Morato (oikealta nimeltään Stéphanie Morato) sijoittui seitsemänneksi edustaessaan Ranskaa vuoden 1994 Euroviisuissa kappaleella Je suis un vai garçon. Morato ääninäytteli Sallyn roolin elokuvassa Painajainen ennen joulua.






Raphael Gualazzi


Raphael Gualazzi edusti Italiaa vuoden 2011 Euroviisuissa kappaleella Madness of love ja päätyi toiselle sijalle. Gualazzi ääninäyttelee Tamatoaa Vaianan italiankielisessä versiossa.




Fredi


Matti "Fredi" Siitonen edusti Suomea Euroviisuissa kahdesti. Ensimmäisen kerran vuonna 1967 kappaleella Varjoon - suojaan sijoittuen kahdenneksitoista, ja toisen kerran vuonna 1976 kappaleella Pump pump sijoittuen yhdenneksotoista. Siitonen ääninäytteli Arkkidiakonin roolin elokuvassa Notre Damen kellonsoittaja




Louis Neefs


Louis Neefs edusti Belgiaa Euroviisuissa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1967 kappaleella Ik heb zorgen jakaen seitsemännen sijoituksen Saksan kanssa. Toisen kerran Louis Neefrs osallistui Euroviisuihin vuonna 1969 kappaleella Jennifer Jennings ja jakoi silloin seitsemännen sijoituksen Irlannin kanssa. Neefs oli Thomas O'Malleyn hollanninkielinen ääninäyttelijä Aristokattien vuoden 1980 dubbauksessa.





Masha Katz


Marija "Masha" Katz edusti Venäjään vuoden 1994 taiteilijanimellä Judif. Hänen edustuskappaleensa Vetšnyi strannik sijoittui kilpailussa yhdeksänneksi. Katz ääninäytteli Gothelia elokuvassa Kaksin karkuteillä.





Hersjana Matmuja


Herjana Matmuja edusti Albaniaa vuoden 2014 Euroviisuissa kappaleella One night's anger, mutta ei päässyt finaaliin. Matmuja toimi Melodyn lauluäänenä elokuvassa Pieni merenneito 2.





Merethe Trøan


Merethe Trøan edusti Norjaa vuoden 1992 Euroviisuissa kappaleella Visjoner päätyen kilpailussa sijalle 18. Trøan ääninäytteli Belleä elokuvassa Kaunotar ja Hirviö.






Roger Cicero


Roger Cicero edusti Saksaa vuoden 2007 Euroviisuissa kappaleella Frauen regier'n die Welt ja sijoittui yhdeksänneksitoista. Cicero ääninäytteli Naveenia elokuvassa Prinsessa ja sammakko.





Bjørn Tidmand


Bjørn Tidmand edusti Tanskaa vuoden 1964 Euroviisuissa kappaleella Sanger om dig sijoittuen yhdeksänneksi. Tidamand ääninäytteli Pinocchiossa Samu Sirkan roolin.



Siinä oli siis Euroviisuedustajien äänirooleja Disney-elokuvissa. Tulen varmaan tekemään tästä toisen osan, sillä tässä ei todellakaan ollut kaikkia. Sitä en osaa sanoa, että milloin se toinen osa ilmestyisi, mutta luulen, että saan sen julkaistua ennen ranking-listaa.

Kerron tähän loppuun vielä yhdestä asiasta, mitä en muistanut mainita edellisessä postauksessa. Kuten ehkä jo tiesittekin, niin Disney+ suoratoisto palveluun ilman teatterilevitystä lisätyt Pixar-elokuvat Soul, Luca ja Punainen esitetään kevään aikana elokuvateattereissa. Kirjoitan Soulista ja Lucasta arvostelut sitten kun olen käynyt katsomassa ne. Punaisesta kirjoitin arvostelun muutama vuosi sitten, mutta käyn todennäköisesti katsomassa myös sen.