Sikopaimen nimeltä Taran saa tietää, että hänen huolehdittavakseen määrätty Hennikki-possu osaa ennustaa. Hennikin voimien avulla Taran saa tietää, että ilkeä Hornansarvi on palannut etsimään hiidenpataa, jonka pahoja voimia tämä yrittää saada itselleen. Hornansarvi on myös saanut tietää Hennikin voimista, joten Taranin on vietävä possu turvaan, mutta matkaan tulee paljon mutkia ja vaikeuksia.
Hiidenpata on Disneyn 25. klassikkoelokuva, joka julkaistiin vuoden 1985 heinäkuussa. Elokuva dubattiin suomeksi videojulkaisua varten vuonna 1998. Hiidenpata perustuu löyhästi Lloyd Alexanderin Prydainin kronikka fantasiakirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan, jotka ovat Kolmen kertomus ja Hiidenpata.
Hiidenpadan päähenkilö on sikopaimen nimeltä Taran, joka haaveilee olevansa soturi. Taran vaikuttaa aluksi ärsyttävältä, mutta on kuitenkin pidettävä hahmo. Elokuvan alussa Taran ei viihdy sikopaimenen työssä ja haluaisi päästä seikkailemaan, sekä osallistumaan sotaan. Taran kuitenkin kehittyy elokuvan edetessä ja oppii, että on tärkeämpiäkin asioita, kuin soturiksi tuleminen.
Pääpahiksena nähdään Hornansarvi, joka yrittää löytää kadonneen hiidenpadan voidakseen saada sen voimat itselleen. Hornansarvi on karmiva pahis ja olisin varmasti nähnyt hänestä painajaisia, jos olisin nähnyt Hiidenpadan lapsena. Onneksi en kuitenkaan nähnyt tätä elokuvaa vielä silloin. Hornansarvi tavoittelee hiidenpadan voimia, missä onnistuakseen hänen on tehtävä itselleen kuolleista muodostuva armeija.
Muita hahmoja elokuvassa ovat ennustava Hennikki-possu, Taranin isäntä Dallben, trubaduuri Harpisti Harppo, prinsessa Elena, koiraa muistuttava Purri (joka ei kuitenkaan ole koira), keijukuningas, keiju nimeltä Doli, Hornansarven kätyri Rääppä, sekä noidat Ordu, Orven ja Orgo. Näistä hahmoista pääsevät Taranin, Hennikin ja Hornansarven lisäksi eniten esille Harpisti Harppo, Elena, Purri ja Rääppä. Muut hahmot eivät saa paljoa ruutuaikaa, mutta jokaisella on silti osuutensa elokuvan juonen etenemisessä.
Hiidenpata on alusta asti jännittävä elokuva eikä sitä katsoessa voi koskaan käydä aika pitkäksi, sillä melkein koko ajan tapahtuu jotain. Pari kertaa pysähdytään rauhoittumaan, mutta missään vaiheessa tarina ei hidastele turhaan. Elokuva ei myöskään kiirehdi liikaa, mikä on hyvä asia. Kohtauksista ei mennä pikakelauksella seuraaviin kohtauksiin eikä mihinkään kohtaukseen jäädä jumittamaan liian pitkäksi aikaa.
Taranin seikkailuun hyppää mielellään mukaan ja muutkin hahmot ovat toimivia. Pidän Taranin hahmokehityksestä, mutta sitäkin parempi hahmokehitys on Purrilla, joka on aluksi itsekäs ja ahne pelkuri, mutta muuttuu lopulta päinvastaiseksi kuin millaisena hänet aluksi nähdään. Suosikkihahmoni Hiidenpadasta on kuitenkin Harpisti Harppo, jonka harpusta katkeaa kieli aina silloin kun hän valehtelee. Harpolla on kuitenkin muitakin ominaisuuksia, sillä hän toimii sovittelijana Taranille ja Elenalle, sekä antaa hyviä neuvoja. Elenalla on muutama hetki, joiden aikana hän pääsee tekemään jotain ja olemaan hyödyksi, mutta suurimman osan ajasta hän vain vaikuttaisi roikkuvan muiden mukana.
Hiidenpata on yksi Disneyn aliarvostetuimmista elokuvista. Siitä ei puhuta paljoa eikä se sen vuoksi kuulu lähellekään suosituimpia Disney-klassikoita. Ei tämä ole sellainen elokuva, jonka pariin palaisi useaan otteeseen, mutta tätä katsoo kyllä ihan mielellään silloin tällöin. Vaikka Hiidenpata ei kuulu Disneyn parhaimmistoon, niin siitä huolimatta suosittelen tätä katsottavaksi edes yhden kerran. Jos et ole mikään superkova Disney-fani, niin tätä ei ole pakko katsoa, mutta muissa tapauksissa suosittelen antamaan mahdollisuuden tälle elokuvalle.
Kerro kommenteissa omat ajatuksesi Hiidenpadasta.
Julkaisen ensi viikon sunnuntaina erään top-listan, josta mainitsin kesäkuun viimeisessä postauksessa. Arvaatte jo varmaan, että mikä top-lista on kyseessä. Sitä ennen olisi kuitenkin tulossa yksi postaus, josta en paljasta enempää.
Hyvää halloweenia kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti