Tiikerin mielestä ihaninta tiikereissä on se, että hän on ainoa. Ystävien ollessa kiireisiä talvivarastojensa täyttämisen ja muiden asioiden kanssa Tikrulla ei ole pomppuseuraa. Hän alkaakin kaivata muiden tiikereiden seuraa. Muut kirjoittavat Tikrulle kirjeen, jossa he väittävät olevansa muita tiikereitä. Kirjeen saatuaan Tiikeri alkaa uskoa, että hänen tiikeriperheensä on tulossa tapaamaan häntä. Tämän seurauksena toisen päättävät pukeutua tiikereiksi voidakseen esittää Tikrun perhettä.
Tiikerin oma elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa helmikuussa vuonna 2000 ja Suomessa saman vuoden elokuussa. Elokuva on Walt Disney Televisio Animationin tuottama. Sen budjetti oli 30 000 000 dollaria.
Useimmista Nalle Puh -elokuvista poiketen tässä ei ole päähenkilönä Nalle Puh. Sen sijaan pääosassa nähdäänkin Tiikeri, kuten elokuvan nimi jo kertookin. Tiikeri nähdään aina pomppimassa, mutta hän on alkanut kaivata ympärilleen muita tiikereitä, joiden kanssa pomppia. Tikru saa elokuvan aikana lisää syvyyttä, ja hänestä päästään näkemään myös herkkiä puolia. Pomppiminen on yhä Tikrun tärkein tavamerkki ja tässä elokuvassa kuullaankin siihen liittyvä laulu.
Tiikerin ohella elokuvassa nähdään tietenkin myös muut Nalle Puh -hahmot Myyrää lukuun ottamatta. Tiikerin jälkeen isoimman roolin saa Ruu, jolle Tiikeri yrittää opettaa vaikeaa tiikeripomppua. Myös Nalle Puh, Nasu, Ihaa ja Kengu pääsevät isoon rooliin. Kanin ja Pöllön roolit jäävät pieniksi ja Risto Reipas tulee mukaan elokuvaan vasta sen lopussa.
Musiikin puolesta Tiikerin oma elokuva on oikein mainio. Elokuvassa kuullaan tietenkin Tiikerin laulu, sekä uusia lauluja, joista yhden aikana Tikru opettaa Ruulle homppupomppupyppyhyppykoikkaloikka-
sen, joka on erittäin vaikea tiikeripomppu. Kaikki laulut sopivat elokuvaan hienosti ja melkein jokainen niistä onnistuu viemään tarinaa eteenpäin. Tiikeri laulaa suurimman osan elokuvan lauluista, mutta myös muut hahmot pääsevät laulamaan. Elokuvassa kuullaankin lähes pelkästään enemmän tai vähemmän Tiikeriin itseensä liittyviä lauluja.
Tässäkin Nalle Puh -elokuvassa on kirja ja kertoja. Kirjan sivuja kyllä nähdään, mutta kertoja ei kommunikoi muiden kuin Tikrun kanssa ja sekin tapahtuu vain elokuvan alussa ennen kun tarina on ehtinyt kunnolla edes alkaa. Hahmot eivät myöskään mainitse elokuvan aikana mitään kirjaan ja kertojaan liittyvää.
Tiikerin oma elokuva on muihin Nalle Puh -elokuviin verrattuna paljon jännittävämpi ja lopussa elokuva saa melkein jo synkkiäkin piirteitä. Tapahtumat etenevät loppua kohti sopivaa vauhtia eikä missään vaiheessa ehdi tulla tylsää, vaikka niitä rauhallisia hetkiä kyllä löytyykin. Mikään toimintaelokuva tämä ei kuitenkaan ole muutamista jännittävistä kohtauksista huolimatta. Tunteita tämä elokuva ainakin sisältää, kun Tiikeri yrittää löytää perheensä ja muut yrittävät olla hänelle avuksi siinä asiassa.
Yhteenvetona sanon, että Tiikerin oma elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka ei muistettavimpien Nalle Puh -elokuvien joukkoon kuulukaan. Katsoin tämän nyt vasta toisen kerran enkä usko, että niitä seuraavia katselukertoja tulee kovin montaa, jos ollenkaan. Parasta Tiikerin omassa elokuvassa ovat ehdottomasti laulut ja ne ovatkin tästä elokuvasta parhaiten mieleen jäävä asia. En osaa sanoa, että kuuluuko Tiikerin oma elokuva Nalle Puh -elokuvien paremmalle puolelle vai ei, mutta suosittelen tätä silti katsottavaksi edes yhden kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti