Tuhkimo asuu eräässä kylässä leskeksi jääneen isänsä kanssa. Isä menee myöhemmin uusiin naimisiin Lady Tremainen kanssa. Lady Tremainella on edellisestä avioliitostaan kaksi Tuhkimon ikäistä tytärtä, joiden nimet ovat Anastasia ja Druzella. Tuhkimon isän kuoltua äitipuolen oikea luonne paljastuu. Hän suosii omia tyttäriään Tuhkimon kustannuksella ja pakottaa Tuhkimon tekemään kaikki kotityöt. Alistuksesta huolimatta Tuhkimosta kasvaa luonteeltaan positiivinen ja muita ajatteleva. Talon töiden hoitaminen vie Tuhkimolta aina koko päivän, mutta silti hänellä on aikaa haaveilla paremmasta huomisesta. Kuninkaan linnasta saapunut kirje alkaa tuoda muutoksia Tuhkimon elämään. Kuvioon päätyvät mukaan vielä Hyvä Haltiakummi, taianomainen tanssiaisilta, prinssi ja kadonnut lasikenkä.
Tuhkimo sai ensimmäisen ensi-iltansa vuonna 1950. Sen on sanottu olevan yksi Disneyn menestyneimmistä elokuvista Lumikin ilmestymisen jälkeen. Walt Disney oli sanonut Tuhkimon olevan hänen suosikkiprinsessansa ja lisäksi hän on sanonut pitävänsä siitä, kun Tuhkimon mekko muuttuu.
Elokuvan päähenkilö on Tuhkimo, josta tulee isänsä kuoleman jälkeen kyökkipiika omaan kotiinsa. Loputon määrä kotitöitä ja alistetuksi joutuminen ei kuitenkaan ole lannistanut Tuhkimoa lopullisesti. Hän on säilynyt luonteeltaan positiivisena ja haaveilee paremmasta huomisesta. Tuhkimo välittää kaikista heidän kodissaan asuvista eläimistä ja toivoo heille kaikille pelkkää hyvää. Myös Lucifer-kissalle, vaikka tämä onkin ilkeä eikä Tuhkimo keksi kissasta helposti hyviä puolia.
Nyt kun eläimet tuli mainittua, niin voisinkin ottaa ne nyt puheeksi. Lucifer-kissan ohella talossa asuu hevonen, Luciferin jahtaamisesta haaveileva Bruno-koira, kanoja ja muita eläimiä. Tärkeimmän roolin eläimistä ovat saaneet Tuhkimon kanssa talon vintillä majailevat linnut ja hiiret, jotka auttavat Tuhkimoa aamutoimissa ja vähän muissakin asioissa, kuten tanssiaismekon ompelemisessa. Hiiristä tärkeimmän roolin saavat Huli ja Vili, joista Huli saapuu taloon ensimmäistä kertaa elokuvan alussa ja Vili yrittää opettaa uutta ystäväänsä talon tavoille.
Tuhkimon ja eläinten lisäksi talossa asuvat äitipuoli Lady Tremaine, sekä hänen tyttärensä Anastasia ja Druzella. Lady Tremaine on satuhahmojen perinteinen ilkeä äitipuoli, joka suosii omia lapsiaan ja kohtelee lapsipuoltaan huonosti. Anastasia ja Druzella ovat turhamaisia bimboja, jotka nauttivat Tuhkimon kiusaamisesta. Varsinkin silloin, kun heidän äitinsä yllyttää heitä tekemään niin.
Muita tärkeitä hahmoja elokuvassa ovat lapsenlapsista haaveileva kuningas, tämän poika prinssi, linnassa heidän kanssaan asuva suurherttua, sekä Hyvä Haltiakummi, jonka avulla Tuhkimo pääsee tekemään elämästään edes hetkellisesti parempaa. Näistä hahmoista ei kerrota kovinkaan paljoa ja erityisesti prinssi jää etäiseksi ja persoonattomaksi hahmoksi. Kuningas on varmasti elokuvan hauskin hahmo eivätkä ainakaan Aku Ankkamaiset raivokohtaukset vähennä sitä. Suurherttua on ollut minulle aina neutraali hahmo, joten en osaa sanoa pidänkö hänestä vai enkö pidä. Hyvä Haltiakummi esiintyy elokuvassa vain yhdessä kohdassa, mutta hänen avuliaaseen luonteeseensa ehditään silti syventyä.
Monien Disneyn klassikkoelokuvien tapaan myös Tuhkimo on musikaali ja siinä kuullaan paljon ajattomia lauluja Tuhkimon laulamasta Öisin uneksin -laulusta Haltiakummin laulamaan Bibbedi babbedi buu -lauluun. Musiikki ei ole elokuvassa täysin merkittävässä roolissa, mutta siitä huolimatta kaikki laulut sopivat elokuvaan jollain tavalla, vaikka vain muutama laulu vie tarinaa kunnolla eteenpäin.
Olen katsonut Tuhkimon muutaman kerran Disney plussasta, mutta minusta tuntui erilaiselta katsoa elokuvaa valkokankaalta. Tuhkimon mekon muuttuminen näyttää aina hienolta, mutta se teki minuun suuremman vaikutuksen isolla näytöllä. Ei siis ole mikään ihme, että Walt Disney piti siitä. Myös jotkut muut kohdat tuntuivat erilaisilta teatterissa kuin kotona.
Elokuvana Tuhkimo on hyvä ja pidän sen lauluista, sekä päähenkilön avuliaasta luonteesta. Hyvissäkin elokuvissa on silti jotain heikkouksia. Yksi näistä heikkouksista on Tuhkimon ja prinssin lähes mitäänsanomattomaksi jäävä romanssi. Luciferin ilkeilyt hiiriä kohtaan koettelevat minun hermojani joka kerta. Hiirten (erityisesti Hulin ja Vilin) puolesta saa jännittää paljon, vaikka tiedänkin miten heidän käy. Tuhkimo kuuluu Disney-klassikoiden paremmalle puoliskolle, mutta se ei siitä huolimatta pääse ihan parhaista parhaimpien Disney-elokuvien joukkoon.
Mitä mieltä itse olet Tuhkimosta? Kerro se kommenteissa? Kiinnostaisiko teitä lukea arvostelut Tuhkimon jatko-osista? En ole nähnyt niitä, mutta olen miettinyt, että voisin katsoa ne joskus. Kuten jo edellisessä postauksessa sanoinkin, niin olen alkanut etsiä kuvia Leijonakaartin kolmannen tuotantokauden arvosteluun. Se postaus olisi siis tulossa seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti