Merihirviöpoika Luca Paguro viettää päivänsä paimentaen kaloja. Eräällä paimennuskerralla Luca löytää ihmisten tavaroita ja alkaa kiinnostua heidän maailmastaan. Lucan vanhemmat eivät katso tätä hyvällä, sillä ihmiset (tai maahirviöt, kuten he sanovat) metsästävät merihirviöitä. Tavattuaan toisen merihirviöpojan Alberto Scorfanon, Luca päättää uhmata vanhempiensa määräyksiä ja lähteä ihmisten kylään. Siellä he tapaavat Giulia Marcovaldon, jonka avulla he osallistuvat kilpailuun, josta voi voittaa vespan.
Näin Lucan ensimmäisen kerran vuoden 2022 keväällä. En ollut katsonut Lucaa kertaakaan sen jälkeen, joten muistikuvani elokuvasta ovat ehtineet hämärtyä aika paljon. Muistin kuitenkin elokuvan juonen, sekä sen missä järjestyksessä tapahtumat suunnilleen menevät. Myös keskeisimpien hahmojen nimet olivat jääneet minulle mieleen.
Elokuvan päähenkilönä nähdään merihirviöpoika Luca Paguro. Lucan vanhemmat (varsinkin äiti) kieltävät poikaansa menemästä pinnalle, sillä pelkäävät tämän paljastuvan vahingossa ihmisille. Merihirviön mennessä pinnalle tämä muuttuu ihmiseksi, mutta pienikin määrä vettä paljastaa suomut ihon alta.
Muita elokuvassa esiintyviä hahmoja ovat Alberto Scorfano, joka esittelee Lucalle ihmisten maailmaa, kaksikon ystävä Giulia Marcovaldo, Giulian isä Massimo, Lucan vanhemmat Lorenzo ja Daniela, Lucan mummi, sekä ystävysten tavoitteita vaikeuttava Ercole Visconti. Suurin osa tapahtumista tapahtuu ihmisten asuttamassa Portorossossa, joten sen vuoksi Lucan perhe jää elokuvassa hieman taka-alalle. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä ihmishahmot ovat kiinnostavia, vaikka Ercole käy varmasti kenen tahansa hermoille.
Idealtaan Luca on ihan hyvä, mutta minua vähän häiritsee se, että elokuva muistuttaa tiettyjen asioiden osalta Pientä merenneitoa. Se ei ole kuitenkaan niin häiritsevä asia, että katselukokemus menisi pilalle. Lucan tarina etenee sopivaa vauhtia eikä yksittäisiin tapahtumiin jumiuduta liian pitkäksi ajaksi. Elokuva ei kuitenkaan etene nopeaa vauhtia, vaan välillä pysähdytään rauhoittumaan.
Elokuvan animointi on tehty hyvin, vaikka se näyttääkin vähän heikolta. Ei huomattavasti, mutta kuitenkin. Samaa animointityyliä on käytetty mm. Punaisessa. Lucan animoinnin parhaat puolet korostuvat erityisesti niissä kohdissa, joissa nähdään vettä. Vesi (tai ennemminkin veden välttely) on tässä elokuvassa isossa osassa, sillä Portorosson asukkaat metsästävät merihirviöitä löytöpalkkiota vastaan. Tämä lisää poikien (varsinkin Lucan) vaikeuksia sopeutua kyläläisten joukkoon.
Elokuva on käsikirjoitettu hyvin ja, kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin pidän siitä, että Luca ei etene ylinopeasti, mutta ei toisaalta myöskään liian hitaasti. Lucassa käsitellään kaikenlaisia tunteita ja elokuvan keskivaiheilla korostetaan erityisesti kateutta ja katkeruutta. Niiden ohella elokuvassa nähdään onneksi myös iloisia ja onnellisia hetkiä, jotka ovat onneksi isommassa osassa.
Yhteenvetona sanonkin, että Luca on hyvä elokuva, mutta jos et ole mikään superkova Pixar-fani, niin tätä ei ole pakko katsoa. Lucassa on hyvä käsikirjoitus ja tarina etenee juuri oikeaa vauhtia. Jännitys ja draama ovat myös isossa osassa, mutta niitä ei silti korosteta liikaa. Minusta oli mukavaa palata tämän elokuvan pariin uudestaan muutaman vuoden jälkeen ja tulen varmasti katsomaan tämän monta kertaa uudestaan.
Oletko sinä nähnyt Lucan? Jos olet, niin kerro kommenteissa oma mielipiteesi elokuvasta?
Seuraava postaus ilmestyy ensi viikolla, ja se on hahmoesittely. Niiden lisäksi suunnittelen uutta top-listaa ja Disneymokat-sarjan seuraavaa osaa. Aion myös tehdä lähiaikoina neljännen postauksen Euroviisuedustajien Disney-rooleista. Euroviisuista tuli mieleen, että miten uskotte finaalin menevän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti