Good luck Charlie, kausi 2 (arvostelu)

Sain eilen katsottua Good luck Charlien toisen tuotantokauden loppuun ja etsittyä kuvia siitä, joten nyt on aika julkaista arvostelu.

Kauden avausjaksossa vietetään Charlien 2-vuotispäivää, minkä lisäksi tapahtuu paljon muita asioita. Niihin muihin asioihin kuuluvat mm. Hawajiloma Bobin ja Amyn hääpäivän kunniaksi, Teddyn ja Spencerin tarinan jonkinlainen jatko, PJ ja Skylerin seurustelusuhde ja paljon muuta. Toisella kaudella esiintyvät kaikki samat hahmot kuin ensimmäisellä kaudella, ja lisäksi päästään näkemään myös uusia hahmoja.

Nyt kun uudet hahmot tuli mainittua, niin voisin puhua heistä. Kauden loppupäässä meille esitellään Bobin isä Frank Duncan, jolla on hetken ajan romanttisia tunteita rouva Dabneya kohtaan. Muita uusia hahmoja ovat Ivyn isä Harry, naapureille piloja tekevä Karl, sekä Duncanien uusi naapuri Debbie Dooley ja Debbien tytär Deedee. Teddy tapailee/seurustelee sarjan toisella kaudella kahden uuden pojan kanssa, joista ensimmäisenä nähdään vain yhdessä jaksossa esiintyvä Evan ja toisena esitellään Derek, jonka kanssa Teddyllä on vähän pidempi suhde. 

Uusien hahmojen lisäksi kaudella nähdään tietenkin myös Duncanit, sekä heidän ystävänsä ja naapurinsa. Jotkut hahmot (kuten Mary Lou Wentz) saavat tällä kaudella lisää syvyyttä. Sen sijaan Gaben viholliskaveri/ihastus Jo Keener on toisella kaudella erittäin aliedustettu, sillä hän esiintyy vain yhdessä jaksossa. (Paljastus: Jo ei ole mukana sarjan myöhemmillä kausilla). Hahmojen persoonat ovat samoja kuin ensimmäisellä kaudella, minkä lisäksi Charlien persoonaa tuodaan enemmän esille toisen tuotantokauden aikana.

Monissa Disney Channel -sarjoissa nähdään cross over -jaksoja. Ne ovat sellaisia, että jonkun Disney Channel -sarjan hahmot esintyvät toisessa Disney Channel -sarjassa. Good luck Charlie ei ole poikkeus tähän sääntöön, sillä sarjan toisella kaudella nähdään jakso, jossa Amy, Teddy ja Charlie päätyvät Shake it up -studiolle. Kyseisessä jaksossa päästään näkemään muutama hahmo Shake it up -sarjasta. 

Good luck Charlien toinen tuotantokausi antaa lisää syvyyttä Duncanin perheelle ja pidän eniten siitä, että Charlie saa kauden aikana lisää persoonaa. Myös muut hahmot kehittyvät jonkin verran. Jokainen jakso kulkee tälläkin kaudella erilaisia reittejä pitkin, mutta lopussa nähdään aina Teddyn videopäiväkirja, sekä sen jälkeen nähtävä hauska kohtaus. Toisella kaudella on paljon jaksoja, joiden pariin on mukava palata uudestaan.

Kerroin edellisessä postauksessa, että menen katsomaan Toiveen joulukuun kymmenes päivä. Seuraavaksi olisi siis tulossa kyseisen elokuvan arvostelu. Sen jälkeen julkaisen arvostelun Good luck Charlie -sarjan pohjalta tehdystä jouluelokuvasta It's Christmas. 

(Joulutarina) Lahjahuolia

Ennen kun päästän teidät lukemaan tämän vuoden joulutarinaa, niin pyydän anteeksi kärsimättömyyttäni adjektiivien suhteen. Pyysin elokuun viimeisessä postauksessa, että te kertoisitte adjektiiveja, jotka käyttäisin joulutarinassa. Adjektiiveja ei kuitenkaan tullut, vaikka annoinkin teille lisäaikaa niiden kommentoimiseen. En kuitenkaan ole vihainen, sillä itseänikin ärsytti se, kun otin adjektiivitarinan niin monta kertaa puheeksi syksyn aikana. Jos vielä joskus aion tehdä joulutarinan adjektiivitarinan muodossa, niin ilmoitan siitä vasta sitten kun tarinan julkaisuajankohta on oikeasti ihan lähellä. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä vaikka te lukijat ette kommentoineetkaan adjektiiveja, niin aion silti tehdä adjektiivitarinan. Olen valinnut tämän tarinan adjektiivit arpomalla. Kerroin syksyllä, että tämän vuoden joulutarinassa olisi aiheena vanha Disney-elokuva. Tarinassa esiintyy Lumikki ja seitsemän kääpiötä elokuvan hahmoja, ja se sijoittuu aikaan elokuvan jälkeen. Sanon tähän kohtaan huomautuksena, että Lumikin prinssille ei olla annettu nimeä, mutta joissain lähteissä sanotaan, että hänen nimensä olisi Florian, joten hän esiintyy tässä tarinassa sillä nimellä. Nyt päästänkin teidät lukemaan adjektiivitarinaa.

Karvaisessa linnassa asuivat kylmä prinssi Florian ja hänen kova vaimonsa Lumikki. Pariskunta teki valmisteluja aattoiltana alkavaa nopeaa joulujuhlaa varten. Linnan lähellä sijaitsevassa vaikeassa metsässä asui seitsemän vihaista kääpiötä. Lumikki ja Florian olivat kutsuneet heidät viettämään joulua linnaansa. Kääpiöt olivat tulleet kutsusta viisaiksi, ja he lupasivat olla linnassa aattoiltana. Tänään oli aaton aatto, joten Lumikki ja Florian koristelivat linnaansa kauniilla joulukoristeilla. Koristelun aikana Lumikin mieleen tuli yksi asia.

-Emme ole ehtineet miettiä mitä annamme joululahjaksi kääpiöille, Lumikki sanoi.

-Keksimme kyllä jotain. Juhla alkaa vasta huomisiltana, Florian lupasi.

Samaan aikaan kalliissa metsämökissään seitsemän kääpiötä miettivät samaa asiaa.

-Mitä annamme joululahjaksi Lumikille ja Florianille? Ujo pohti.

-Emme ole ehtineet miettiä sitä, Nuhanenä totesi ja aivasti sen jälkeen makean aivastuksen.

-Mikä voisi olla heille energinen lahja? Unelias kysyi haukotellen helposti.

-En minä tiedä, Lystikäs vastasi. -Keksitkö sinä mitään Vilkas?

Vilkas pudisti päätään ja kääntyi katsomaan nurkassa istuvaa Jöröä.

-Täytyykö meidän viedä heille joku mukava joululahja, Jörö mutisi.

-Olisihan se heikkoa, kun he ovat kuitenkin kutsuneet meidät linnaansa jouluksi, Viisas sanoi. 

-Mutta mitä me annamme heille? Lystikäs kysyi.

-Ehdimme kyllä keksiä heille jonkun oikein kiusaantuneen lahjan, Viisas vakuutti.

-Niin ehdimmekin, Nuhanenä sanoi ja aivasti uudestaan. 

-Joulujuhla alkaa vasta huomisiltana, Unelias lisäsi ja haukotteli jälleen.

Päivä vaihtui illaksi, kun Lumikki, Florian ja kääpiöt yrittivät keksiä toisilleen joululahjoja. Yön he kaikki viettivät nukkuen. Aamulla linnassa alettiin valmistautua joulujuhlaa varten heti ahneen aamupalan jälkeen. Lumikki ja Florian auttoivat linnan henkilökuntaa siivoamisessa ja isojen jouluruokien valmistamisessa. Valmistelujen aikana Lumikki ja Florian miettivät mitä antaisivat lahjaksi kääpiöille. Myös kääpiöt olivat hereillä ja yrittivät keksiä lahjaa Lumikille ja Florianille. Kukaan heistä ei kuitenkaan keksinyt mitään. Ilta lähestyi hyvin, kun ystävykset yrittivät keksiä toisilleen joululahjoja. Linnassa juhlavalmistelut olivat jo valmiit, joten Lumikki ja Florian keskittyivät miettimään mitä antaisivat joululahjaksi kääpiöille. Myös kääpiöt miettivät joululahjaa ystävilleen. Sitten heidän olikin jo aika aloittaa pieni matka kohti linnaa ja joulujuhlia. Ennen matkaan lähtöä kääpiöt keksivät viimeinkin mitä antaisivat joululahjaksi Lumikille ja Florianille. He alkoivat heti valmistella lahjaa. Kun he olivat tehneet sen, niin he aloittivat kävelymatkan kohti linnaa. Samaan aikaan Lumikki ja Florian olivat keksineet joululahjan seitsemälle kääpiölle. Pariskunta valmisteli lahjan, minkä jälkeen he menivät kääpiöitä vastaan linnan vaaralliselle ulko-ovelle. Kääpiöt ehtivät perille jouluaattoillaksi.

-Lämmintä joulua, he sanoivat.

-Nuorta joulua, Lumikki ja Florian vastasivat.

Jouluateria oli jo katettu painavaan pöytään, joten päästyään sisälle he kaikki menivät heti istumaan pöydän ääreen ja alkoivat syödä. Ruoka oli kaikkien mielestä niin pimeää, että he söivät sitä monta lautasellista. Syömisen jälkeen oli aika jakaa lahjat. Ensin kääpiöt antoivat Lumikille ja Florianille itse tekemänsä onnettoman joulukranssin, johon he olivat käyttäneet metsästä löytämiään keppejä, lehtiä ja käpyjä. Lumikin ja Florianin mielestä kranssi oli niin tylsä, että he ripustivat sen samantien linnan vanhimpaan oveen. Kun kranssi oli saanut ripustettua, niin Lumikki ja Florian antoivat kääpiöille joululahjan, joka oli hidas maalaus. Kuvassa esiintyivät Lumikki, Florian ja seitsemän kääpiötä. Kääpiöt halusivat heti kehystää maalauksen, joten he laittoivat kuvan ympärille korkeat kehykset. Lahjojen jakamisen jälkeen he kävivät sytyttämässä vihreän joulukuusen puhtaat kynttilät. Kaikki jäivät ihailemaan kynttilöiden matalaa valoa. Seuraavaksi he menivät linnan pitkälle pihalle sytyttämään rikkaat lyhdyt. Heillä oli mukanaan teräviä linnunsiemeniä, joilla he ruokkivat pihalle lentäneitä suosittuja lintuja. He toivottivat linnuille surullista joulua. Lyhtyjen sytyttämisen ja lintujen ruokkimisen jälkeen väsyneet ystävykset palasivat takaisin sisälle linnaan. Loppuillan he viettivät syöden uusia jouluherkkuja ja laulaen selviä joululauluja. Heillä kaikilla oli oikein terveellinen ilta.

Mitä piditte tarinasta? Mitä ajattelitte siitä, että tein tällä kertaa adjektiivitarinan? Voitte vastata noihin kysymyksiin kommenteissa. 

Tähän loppuun voisin kertoa tulevista postauksista. Aloitetaan hyvällä uutisella, joka on se, että pääsen katsomaan Toiveen elokuvateatterissa jo ensi viikon sunnuntaina. Kirjoitan siitä silloin arvostelun. Sitä ennen on kuitenkin tulossa arvostelu Good luck Charlien toisesta tuotantokaudesta. Jouluaattona tulee arvostelu eräästä lyhytelokuvasta ja julkaisen uudenvuodenaattona top-listan.

Eipä tässä enää muuta kuin oikein hyvää joulun odotusta teille kaikille.

TÄRKEÄ ILMOITUS

Tähän alkuun pyydän anteeksi otsikkoa. En yleensä kirjoita niitä isolla tekstillä, mutta tein tällä kertaa poikkeuksen. Kerroin elokuun viimeisessä postauksessa, että tekisin tämän vuoden joulutarinasta adjektiivitarinan. Kerroin silloin, että teillä olisi marraskuun loppuun asti aikaa laittaa adjektiivejä kyseisen postauksen kommentteihin. Tänään on marraskuun viimeinen päivä, eikä elokuun viimeisen postauksen kommenteissa ole vieläkään adjektiiveja. Jos niitä ei pian ala ilmestyä sinne, niin minun pitää miettiä mitä teen joulutarinan suhteen. En tahtoisi perua joulutarinaa tältä vuodelta, mutta en myöskään halua julkaista sitä ilman adjektiiveja. Lisäksi minulla ei ole enää tässä vaiheessa aikaa keksiä uutta ideaa joulutarinaan. Tässä kohtaa pyydän anteeksi myös sitä, että olen ottanut tämän asian puheeksi jo kolmessa peräkkäisessä postauksessa. Ymmärrän, jos olette ärsyyntyneet siitä, että hoputan ja painostan teitä tässä asiassa, mutta minä todella tarvitsen niitä adjektiiveja joulutarinaan. Olen taas käynyt karsimassa tarvittavien adjektiivien lukumäärää, minkä lisäksi annan teille vähän lisäaikaa adjektiivien kommentoimiseen. Uusi aikaraja on 1.12. klo. 23.59 asti. Tiedän, ettei se ole paljon, mutta sanoin julkaisevani joulutarinan viikonloppuna, ja haluan myös pysyä siinä lupauksessa. Sanon tähän loppuun vielä, että en pakota ketään kommentoimaan adjektiiveja, mutta toivon, että edes muutama lukija kommentoisi niitä. Voisitteko siis olla niin kilttejä, että kommentoisitte niitä adjektiiveja elokuun viimeiseen postaukseen, kiitos.

Painajainen ennen joulua (arvostelu)

Lupasin edellisessä postauksessa kirjoittavani arvostelun eräästä halloween/jouluelokuvasta. Kuten otsikossakin lukee, ja joku taisi jo muutenkin arvata sen, niin tässä postauksessa arvostellaan elokuva Painajainen ennen joulua. 

Kurpitsakuningas Jack Skellington kyllästyy jokavuotisen halloweenjuhlan järjestämiseen ja siiheen liittyvään pelottelurutiiniin. Eräänä päivänä Jack päätyy joulukaupunkiin, ja yrittää keksiä keinon, jolla voisi saada joulun tulemaan halloweenkaupunkiin. Aluksi suunnitelma vaikuttaa toimivan hyvin, mutta lopulta Jackin tekemisillä on ikäviä seurauksia.

Elokuvan päähenkilönä nähdään halloweenkaupunkia johtava kurpitsakuningas Jack Skellington, joka on kyllästynyt työhönsä ja haluaisi saada elämäänsä uutta sisältöä. Löydettyään sattumalta reitin joulukaupunkiin, Jackin elämänilo palaa yllättäen takaisin. Kaikki joulukaupungin asiat hämmästyttävät Jackia ja hän keksii niiden avulla miten saisi tuotua joulun omaan kaupunkiinsa. 

Muut hahmot toimivat tarinassa ihan hyvin, vaikka jotkut hahmoista jäävät jonkin verran taka-alalle. Sivuhahmoista eniten ruutuaikaa saa Sally, jolla on tunteita Jackia kohtaan, muttei saa niille vastakaikua. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että Sally on hullun tiedemiehen luoma räsynukke, joka ei saa missään nimessä poistua keksijänsä luota. Jackin ja Sallyn ajatukset tuodaan hienosti esille ja molemmilla on elokuvassa toimivat kehityskaaret. Myös Jackin kummituskoira Zero saa elokuvassa tärkeän osuuden, sillä ilman koiraansa Jack ei olisi ikinä löytänyt joulua tai joulukaupunkia.

Tapahtumapaikkoina tarinassa nähdään joulu- ja halloweenkaupungit, sekä puut, joiden kautta voi siirtyä eri juhlakaupunkeihin. Nämä siirtymät juhlakaupunkien väleillä on toteutettu hienosti ja pidän tavasta, joilla kaupungeista pääsee pois. Sitäkin enemmän pidän tavasta, jolla Jack siirtyy joulukaupunkiin. Joulun ja halloweenin lisäksi elokuvassa nähdään ohimennen eräs kolmanteen juhlaan liittyvä asia, sillä halloweenkaupungin joulujuhlan järjestämisessä sattuu yksi sekaannus.

Yksi syy miksi halusin nähdä Painajainen ennen joulua -elokuvan oli sen musiikki. Laulut toimivat tarinassa hienosti ja sopivat niille hahmoille, jotka laulavat niitä. Erityisesti elokuvan alkulaulu This is halloween jää helposti soimaan päähän jopa lopputekstienkin jälkeen. Pidän myös muista lauluista, joista kunniamaininnan ansaitsevat Oogieboogien laulu, What's this?, sekä Jackin ja Sallyn laulut. Muut elokuvan lauluista ovat unohdettavia tapauksia, joiden olemassa olo unohtuu helposti ja nopeasti. Mainitut laulut, jäävät paremmin mieleen, mutta This is halloween on se laulu, mikä tämän elokuvan lauluista tulee ensimmäisenä mieleen.

Musiikki ja toteutus toimivat elokuvassa hyvin, mutta animaatio on vähän siinä ja siinä. Tavallaan se sopii elokuvaan, mutta toisaalta se näyttää aika heikolta. Elokuvassa nähdään useampi kohtaus, johon sen animointityyli ei sovi. Muuten animaatiossa ei ole vikaa, sillä se toimii hienosti halloweenkaupungin ja sen asukkaiden kohdalla. Suhtaudun elokuvan käsikirjoitukseen neutraalisti. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aluksi se tuntuu siltä, mutta elokuvan edetessä juonen seuraaminen alkaa vähitellen kyllästyttää. Ensimmäisen katselukerran perusteella Painajainen ennen joulua sijoittuu minulla ihan ok -tasolle. En osaa sanoa aionko katsoa tätä joskus uudestaan. En ehkä yksin, mutta jos joku pyytää minua katsomaan tätä kanssaan, niin sitten voin suostua. Painajainen ennen joulua kuuluu muistettavien ja unohdettavien elokuvien välivaiheeseen. Se ei ehkä ole elokuvien parhaimmistoa, mutta sen avulla pystyy hyvin siirtymään halloweenista joulun odotukseen ja sitä kautta sitten myös jouluun.

Mitä mieltä te olette tästä elokuvasta? Kertokaa se kommenteissa. Kertokaa myös kuuluuko tämä elokuva jouluun vai halloweeniin? 

Tulevista postauksista kerron sen verran, että alan pian katsoa Good luck Charlien toista tuotantokautta. Siitä tulee arvostelu aikaisintaan ensi viikolla. Sitä ennen on tulossa joulutarina. Sanon vielä tämän kerran, että käykää laittamassa niitä adjektiiveja elokuun viimeisen postauksen kommenttehin. Nyt teillä on ihan oikeasti viimeinen tilaisuus siihen, sillä joulutarina ilmestyy blogiin jo tämän viikon lopulla. En usko, että te haluatte lukea adjektiivitonta joulutarinaa, eikä sellaisen julkaisu ole kivaa. Aika loppuu ihan pian, ja tarvitsen edelleen 45 adjektiivia. Olkaa siis hyvät ja käykää kommentoimassa niitä adjektiiveja elokuun viimeiseen postaukseen.

Toiveen dubbaajien arvailua

Uusin Disney-klassikko Toive saa huomenna ensi-iltansa Amerikassa. Suomeen elokuva saapuu vasta joulukuun puolivälissä. Olen puhunut täällä blogissa välillä siitä, että mennessäni katsomaan uusia animaatioelokuvia elokuvateatteriin en halua ikinä tietää elokuvan suomenkielisiä ääninäyttelijöitä ennen sen katsomista. Etsin ääninäyttelijöiden nimet netistä, kun olen nähnyt elokuvan. Toive ei ole poikkeus tähän sääntöön, joten tässä postauksessa puhutaankn kyseisen elokuvan mahdollisista suomidubbaajista. Tein aiemmin syksyllä postauksen, jossa kerroin arvauksiani Toiveen (ja Elion) dubbaajista, joten teen nyt päivitetyn version arvauksistani liittyen Toiveen suomidubbaajiin. Tässä ne nyt tulevat.

Asha

Toiveen päähenkilön Ashan englanninkielinen ääninäyttelijä on Ariana DeBose. Olen kertonut aiemmin siitä, että arvelisin Ashan ääninäyttelijän olevan Ulriikka Heikinheimo. Nyt kun olen katsonut suomenkielisen trailerin uudestaan, niin olen kiinnittänyt paremmin huomiota Ashan ääneen. Trailerin perusteella Ashan äänenä ei olekaan Ulriikka Heikinheimo, vaan joku uusi tyyppi, jolla ei ole aiempaa kokemusta ääninäyttelystä.

Valentino

Ashan lemmikkivuohen Valentinon äänenä on Toiveen englanninkielisessä versiossa Alan Tudyk. Valentinon suomenkielisestä äänestä minulla on ollut useita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä minun arvauksiani Valentinon suomenkieliseksi ääninäyttelijäksi ovat Pasi Ruohonen ja Markus Bäckman.

Magnifico

Rosasin kuninkaan ja Toiveen pääpahiksen Magnificon englanninkielisenä ääninäyttelijä on Chris Pine. Olen ollut jo teaserin suomenkielisen version ensimmäistä kertaa katsottuani sitä mieltä, että Magnificoa ääninäyttelisi Jarmo Koski. Muita arvauksiani Magnificon dubbaajasta ovat Sasu Moilanen ja Jari Salo.

Amaya

Rosasin kuningattaren ja Magnificon vaimon Amayan englanninkielisenä äänenä on Angelique Cabral. Olen maininnut aiemmin olevani sitä mieltä, että Amayaa dubbaisi Amy Burgess, mutta nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että se voisi olla myös Raili Raitala tai Maria Ylipää.

Dahlia

Teinien epävirallisen johtajan ja Ashan parhaan ystävän Dahlian englanninkielinen ääninäyttelijä on Jennifer Kumiyama. Mainitsin aiemmin uskovani siihen, että Dahlian suomenkielinen ääninäyttelijä olisi Afureko-blogista tuttu Myy Lohi, mutta olen luopunut tästä arvauksesta. Jostain syystä kuulen Dahlian äänessä Anna-Maija Tuokon, Pamela Tolan ja Hanna Pakarisen, joten ehkä joku heistä dubbaa Dahliaa. Tähän kohtaan vielä sellainen fun fact, että Teinit ovat saaneet inspiraationsa Lumikissa esiintyvistä seitsemästä kääpiöstä. Dahlian inspiraationa kääpiöistä on Viisas.

Gabo

Jöröstä inspiraation saanut Gabo on Teinien kyynisin jäsen, jonka englanninkielinen ääninäyttelijä on Harvey Guillén. Olen maininnut aiemmin syksyllä uskovani, että Gabon suomenkielinen ääninäyttelijä olisi Elias Hjelm tai Alek Perez-Lahtinen, mutta toisaalta se voi olla myös Henri Piispanen. En ole varma, mutta sen näkee sitten lopputeksteistä.

Hal

Hal on saanut inspiraation Lystikkäästä ja hänen englanninkielinen ääninäyttelijänsä on Niko Vargas. En ole täysin varma siitä kuka voisi ääninäytellä Halia Toiveen suomenkielisessä versiossa. Kuulen Jennysvoicesin hänen äänessään, mutta toisaalta kyseessä voi olla myös joku uusi tyyppi.

En edelleenkään halua tietää Toiveen oikeita suomenkielisiä dubbaajia ennen elokuvan katsomista, joten olkaa kilttejä ja älkää kertoko niitä minulle. Tähän väliin on pakko sanoa, että toivottavasti Toiveen suomenkielinen soundtrack julkaistaan vasta sen jälkeen kun elokuva on saanut ensi-iltansa Suomessa. Tai edes samoihin aikoihin.

Olen sanonut aiemmin, että lähden viikonloppuna reissuun. En kerro minne, mutta sen voin sanoa, että tällä kertaa en ole lähdössä ulkomaille. Viikonloppuna ei siis ole tulossa uusia postauksia, mutta aion kyllä lukea ja kommentoida muiden blogeja ja mahdollisesti myös vastata tänne tuleviin kommentteihin. Julkaisen joulutarinan ennen itsenäisyyspäivää. Sitä ennen olisi tulossa yhden jouluelokuvan arvostelu. Vai onko se sittenkin halloween-elokuva? Oli miten oli, mutta kirjoitan siitä arvostelun alkuviikosta. Jos palataan vielä joulutarinaan, niin siinä ei ole vieläkään adjektiiveja. En tahtoisi painostaa teitä (minustakin se on ärsyttävää, vaikka siihen olisikin hyvä syy), mutta niillä adjektiiveilla alkaa oikeasti olla jo kiire, sillä niitä pitää olla tarvittava määrä (45 adjektiivia) marraskuun loppuun mennessä. Adjektiivit laitetaan tämän postauksen kommentteihin.

Good luck Charlie, kausi 1 (arvostelu)

Mainitsin elokuun viimeisessä postauksessa, että tulisin arvostelemaan täällä blogissa erään näytellyn Disney-sarjan. Kuten Sofia Ensimmäisen ja Leijonakaartin kohdalla, niin tulen arvostelemaan myös tässä sarjassa kaikki kaudet erikseen. Aloitan arvostelun ensimmäisestä tuotantokaudesta. Sarja, jonka aion nyt arvostella on tilannekomediasarja Good luck Charlie. Tällä ohjelmalla on suomenkielinen nimi Onnea matkaan Charlie, mutta puhun tästä sarjasta yleensä englanninkielisellä nimellä, joten käytetään sitä nyt tässäkin. Mennäänpä sitten siihen arvosteluun.

Sarjan keskiössä nähdään Duncanin perhe, jonka teini-ikäinen tytär Teddy pitää videopäiväkirjaa uudelle pikkusiskolleen Charlielle auttaakseen tätä selviytymään heidän hullunkurisessa perheessään. Teddyn ja Charlien lisäksi Duncanin perheeseen kuuluvat sairaanhoitajana työskentelevä äiti Amy, tuholaistorjujana toimiva isä Bob, esikoispoika PJ, sekä perheen toiseksi nuorin lapsi Gabe. Jokaisessa sarjan jaksossa on kaksi tai kolme juonikuviota, joista jokaiseen liittyy yksi tai useampi Duncaneista. Joissain jaksoissa on vain yksi juonikuvio, mutta yleensä niitä on useampi yhden jakson aikana.

Duncanien lisäksi sarjassa esiintyy myös heidän ystäviään ja naapureitaan. Sarjan avausjaksossa päästään näkemään Teddyn poikaystävä Spencer, PJ:n paras ystävä Emmett, sekä naapurissa asuva rouva Dabney, jolla on sukset ristissä Gaben kanssa. Myöhemmin sarjaan tulevat mukaan myös Teddyn paras ystävä Ivy, Ivyn äiti Mary Lou, Spencerin vanhemmat, Gaben kaveri Jake, Teddyn uusi ystävä Skyler, sekä Gaben vihollinen/kaveri Jo. Sivuhenkilöt eivät esiinny jokaisessa jaksossa, mutta heillä on silti merkittävä rooli niissä jaksoissa, missä he esiintyvät. Duncanit nähdään kuitenkin jokaisessa jaksossa enemmän tai vähemmän isossa roolissa. 

Jokaisessa jaksossa on erilainen rakenne, mutta niitä yhdistää se, että ne kaikki päättyvät siihen, kun Teddy kuvaa videopäiväkirjaansa. Välillä Teddyn nähdään kuvaavan videopäiväkirjaa myös jakson alussa, mutta yleensä niitä nähdään vasta jakson loppupäässä. Lopputekstien aikana nähdään vielä hauska kohtaus, joka on yleensä viittaus johonkin, mitä jakson aikana on tapahtunut. Videopäiväkirjoissaan Teddy käy läpi jakson tapahtumat ja kertoo Charlielle tärkeän opetuksen. Kaikki videopäiväkirjat päättyvät siihen, kun Teddy sanoo "Good luck Charlie". Välillä sen sanoo joku muu kuin Teddy, ja välillä Teddy (tai joku muu) pyytää Charliea toivottamaan hänelle onnea.

Good luck Charlie -sarja antaa hyvän aloituksen Charlien ja muiden Duncanien tarinalle. Vaikka Charlie onkin sarjan pähenkilö, niin hän ei pääse vielä kunnolla esille, vaikka hänelle tapahtuukin jo ensimmäisen kauden aikana isoja asioita, kuten ensiaskeleet. Katsoin tätä sarjaa useasti silloin, kun Disney-kanavat näkyivät meillä ja olen katsonut jaksoja myös You Tubesta ja Dailymotionista ennen kun kirjauduin Disney plussaan. Heikkouksista huolimatta Good luck Charlie on mainio sarja, jota palaan katsomaan aina erittäin mielelläni. Jos pidät tilannekomedioista ja perhehuumorista, niin tämä sarja sopii sinun katsottavaksesi.

En ole vielä aloittanut Good luck Charlien toisen tuotantokauden katsomista, mutta aloitan sen ensi viikolla. Toisen kauden arvostelu ilmestyy blogiin joulutarinan jälkeen. Niitä ennen olisi tulossa pari muuta postausta.

Disneyn lapsihahmojen laulut

Julkaisin viime vuonna lapsen oikeuksien päivänä top-listan Disneyn lapsihahmoista, joten tänään julkaisen lapsen oikeuksien päivän kunniaksi top-listan Disneyn lapsihahmojen lauluista. Tällä listalla on soolojen lisäksi myös duettoja ja ryhmälauluja. Laulun aikana saa näkyä aikuisia ja he saavat myös puhua laulun aikana, mutta laulamiseen he eivät saa osallistua. Ei edes taustalaulussa. Laulun pitää siis olla kokonaan lapsen/lasten laulama. Sen enempää selittelemättä päästän teidät lukemaan top-listaa Disneyn lapsihahmojen lauluista.

Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia

10. Sisi ni sawa

Varjonmaalle päätynyt Kion tapaa hyeenan nimeltä Jasiri, joka yrittää auttaa häntä pääsemään takaisin Jylhämaahan. Kion uskoo kaikkien hyeenoiden olevan ilkeitä eikä hän sen vuoksi luota Jasiriin. Jasiri kertoo Kionille, että vaikka he näyttävätkin erilaisilta, niin todellisuudessa he ovat samanlaisempia, kuin Kion uskoisi. Laulun nimi Sisi ni sawa on swahilin kieltä ja tarkoittaa olemme samanlaisia. Juuri siitä tässä laulussa kerrotaankin. Pidän siitä, miten Jasiri ja Kion ystävystyvät laulun aikana ja Kion oppii samalla uusia asioita elämäntiestä ja sitä kunnioittavista eläimistä, kuten sen, että Varjonmaallakin on elämäntietä kunnioittavia eläimiä. 

9. The name game/Nimileikki

Ruu on tavannut ja vanginnut lapsimöhköfantin nimeltä Fantti. Fantti pitää vangitsemista leikkinä ja keksii, että he voisivat leikkiä nimileikkiä. Fantti ja Ruu kertovat nimensä ja Fantti keksii laulun heidän kummankin nimistä. Pidän tässä laulussa eniten siitä, miten Ruun ja Fantin välille alkaa vähitellen muodostua ystävyys, vaikka Ruu piti Fanttia vielä tässä vaiheessa pelkkänä vankina. Lisäksi Fantin luonne tuodaan esille laulussa, vaikka innokkuus tuntuukin aluksi ärsyttävältä, mutta ei onneksi häiritsevällä tavalla. Pidän tästä laulusta enemmän suomenkielisenä, sillä englanninkielinen versio kuulostaa minusta vähän heikolta.

8. Gotta have fun/Leikitään vaan

Lumolan kuningas ja kuningatar ovat lähteneet piknikille linnan henkilökunnan kanssa. Hallitsijaparin lapset Anne, Joakim ja Sofia ovat siis jääneet keskenään linnaan. Anne ja Joakim haluaisivat valmistautua koulua varten, mutta Sofian mielestä heidän pitäisi leikkiä. Anne ja Joakim suhtautuvat asiaan aluksi vastahakoisesti, mutta lopulta he alkavat leikkiä Sofian kanssa, vaikka Anne haluaisi jossain vaiheessa palata koulukirjansa pariin. Parasta tässä laulussa on se, että siinä näytetään miten hyvin Sofia on päässyt mukaan Annen ja Joakimin porukkaan. Kolmikon välille muodostunut sisarussuhde tulee hienosti esille tässä laulussa. Näiden asioiden lisäksi pidän laulun opettavaisuudesta.

7. Sunny thoughts/Ilon hetket

Hakalon prinsessa Lani on hakemassa Sofian opastuksella tulihelmeä tulivuoresta. Matkalla on paljon esteitä, jotka saavat Lanin suuttumaan niin pahasti, että Hakalon ylle nousee myrsky, joka loppuu vain, jos Lani rauhoittuu. Sofia ehdottaa ystävälleen rauhoittumiskeinoksi iloisten asioiden ajattelua. Sofian kerrottua hänelle iloa tuovista asioista, Lani alkaa kertoa mistä hän itse tulee iloiseksi. Iloisten hetkien ajattelu saa Lanin lopulta rauhoittumaan ja laulun loppuessa myös myrsky on loppunut. Pidän tässä laulussa eniten sen tunnelmasta.

6. Stand up stand out/Nouse pystyyn

Ono on menettänyt päässään olevat sulat Kionin karjaisun seurauksena. Bunga päättää piristää ystäväänsä laulamalla tämän laulun. Tässä laulussa on paljon hyviä puolia Bungan kannustavaisuudesta ja opettavaisuudesta päättyen tunnelmaan ja sävellykseen. Tämä on yksi suosikeistani Leijonakaartin lauluista. Tuosta tulikin mieleen, että voisin joskus tehdä top-listan Leijonakaarti-sarjan lauluista. Pitää vain miettiä, että listaanko laulut tuotantokausien mukaan vain laitanko kaikki laulut samaan listaan, mutta ei siitä sen enempää. Nouse pystyyn on kaikin puolin onnistunut kappale ja sen harvat huonot puolet jäävät hyvien puolien varjoon.

5. My first flight/Ensilento

Sofia aikoo osallistua koulun järjestämään musikaaliesitykseen ja saa Cliolta apua koelaulunsa harjoittelemiseen. Tytöt menevät harjoittelemaan Clion linnaan, missä Sofia saa tietää Cliosta uusia puolia, kuten sen että hän pitää hatuista, muttei voi käyttää niitä, sillä Clion paras ystävä Hildegard ei pidä hatuista. Tämän laulun aikana Clion luonteeseen syvennytään kunnolla ja hänestä paljastuu uusia puolia laulun aikana ja ennen sitä. Pidän laulussa eniten sävellyksestä ja siitä, miten hauskaa Sofialla ja Cliolla on silloin kun he laulavat sitä yhdessä.

4. Zuka zama

Zuka zama on ensimmäinen laulu, jonka Bunga laulaa Leijonakaartin aikana. Tässä laulussa päästään syventymään Bungan luonteeseen ja siihen, miten hän näkee ympärillään olevan maailman. Pidän kappaleessa eniten sen toteutuksesta ja menevästä tunnelmasta. Vaikka Timon ei ihan yhtynyt Bungan ajatuksiin tässä laulussa, niin se ei vie yhtään pisteitä pois. Zuka zama on siis kaikin puolin onnistunut laulu, jota minä kuuntelen enemmän kuin mielelläni.

3. My own way/Yksin kuljen näin

Muut kaartilaiset huomaavat Fulin viettävän paljon aikaa yksin ja yrittävät ottaa häntä enemmän mukaan omiin puuhiinsa. Fuli suostuu saamiinsa tarjouksiin vastahakoisesti ja myöhemmin selviää, että yksinäisyys on Fulille luonnollinen tarve eivätkä hänen ystävänsä tunnu ymmärtävän sitä. Tässä laulussa Fuli kertoo siitä miten paljon nauttii yksin olosta ja siitä, että saa tehdä asioita itsekseen. Pidän tässä laulussa siitä, että Fulin luonne tulee esille sen aikana ja siitä, että minä pystyn samaistumaan tähän jollain tasolla, sillä viihdyn suurimman osan ajastani yksin. Muita hyviä puolia tässä laulussa ovat sen tunnelma ja sävellys.

2. Kion's lament/Kionin valitus

Simba määrää poikansa Kionin uuden Leijonakaartin johtajaksi ja pyytää tätä hakemaan kaartiinsa Jylhämaan urheimman, nopeimman, vahvimman ja tarkkanäköisimmän. Saatuaan selville, että Kion on ottanut kaartiin ystäviään, jotka eivät ole leijonia, Simba alkaa puhumaan pojalleen siitä, ettei Leijonakaarti ole ystävien kanssa leikittävä leikki ja, että Kionin olisi otettava velvollisuutensa vakavasti. Kion alkaa heti epäillä, ettei hän ehkä olekaan valmis johtamaan Leijonakaartia ja aloittaa tämän laulun laulamisen. Laulun puolivälissä Mufasan henki ilmestyy juttelemaan Kionille ja Kion saa isoisänsä avulla rohkeutta perustaa omanlaisensa kaartin huolimatta siitä, mitä Simba oli sanonut hänelle aiemmin. Tässä laulussa on paljon hyviä puolia, mutta pidän eniten kappaleen sävellyksestä ja tunnelmasta. 

1. Proud corazón/Rohkea sydän

Tämä laulu kuullaan Coco elokuvan lopussa vuosi elokuvan nykyhetken jälkeen. Musiikki (ja kauan sitten unohdettu isoisovaari) ovat palanneet takaisin Riverojen sukuun, joten Miguelin ei enää tarvitse salata perheeltään sitä, että rakastaa musiikkia. Laulun aikana Miguel soittaa kitaraa Kuolleiden päivän juhlassa ja kuten kuvasta näkyy, niin myös hänen serkkunsa ovat löytäneet rakkauden musiikkia kohtaan. Laulun alussa päästään näkemään Kuolleiden maa, josta edesmenneet Riverat saapuvat kukkasillan kautta elävien maahan juhlimaan Kuolleiden päivää. Pidän tässä laulussa eniten sen sanoituksista ja tunnelmasta, sekä siitä, miten hyvin se sopii elokuvan loppuun. Laulu on myös sanoitettu hyvin ja espanjankieliset osuudet sopivat lauluun täydellisesti. 

Kommenteissa saa kertoa omia suosikkejaan Disneyn lapsihahmojen laulamista lauluista.