Hei kaikki ja hyvää joulukuun alkua. Tässä olisi tämä lupaamani joulutarina. Tällä kertaa tarinan tapahtumapaikkana on Arendelle. Olen maininnut muutaman kerran, että tämänvuotinen joulutarina perustuu tunnettuun joulukertomukseen. En kerro vielä tässä vaiheessa mihin, vaan saatte arvailla sitä tarinan lukemisen aikana. Kertokaa sitten kommenteissa arvasitteko oikein. Mennään sitten tarinan pariin.
HUOM! Tässä tarinassa Frozen 2 elokuvan tapahtumista on kulunut 2-vuotta ja tarina tulee sisältämään spoilereita kyseisestä elokuvasta. Jos Frozen 2 on näkemättä, niin lukeminen kannattaa lopettaa tähän.
Arendellen kadut olivat lumen peitossa. Kaikki kodit oli koristeltu, sillä oli jouluaatto. Koko Arendellen väki oli innoissaan joulusta, mutta heillä oli myös toinen syy innostua. Hallitsijaparin esikoinen syntyisi ihan pian. Annan raskaus oli jo loppumetreillä ja hän ja Kristoff odottivat lapsensa syntymää enemmän kuin innostuneina. Koska Anna ei jaksanut liikkua paljoa, hän vietti vapaa-aikansa istumalla penkillä linnan pihalla. Välillä hän istui siellä yksikseen ja välillä Kristoff tuli hänen mukaansa, kuten tälläkin kerralla. Pariskunta oli juuri päässyt ovesta ulos kun he huomasivat pihalla seisovan hahmon. Molemmat säikähtivät aluksi, mutta rauhoittuivat, kun tunnustivat tulijan
- Ei hätää. Se olen minä, Elsa sanoi rauhallisesti.
Anna ja Kristoff huomasivat heti, että Elsalla oli jotain mielessään, joten he päättivät odottaa, että hän jatkaisi puhumista.
- En aio viipyä kauaa. Minulla on teille tärkeä viesti, Elsa kertoi.
- Mikset kirjoittanut meille? Kristoff kysyi.
- Tämä asia on välttämätöntä kertoa kasvotusten, Elsa sanoi.
- Onko jotain sattunut? Anna kysyi huolestuneena.
- Kyllä, mutta ei minulle. Metsässäkin on kaikki hyvin, Elsa kertoi.
- Mistä tässä sitten on kyse? Anna kysyi.
- Muistatko kun tuhosit isoisän rakentaman padon Lumotussa metsässä? Elsa kysyi Annalta.
- Oikeastaan hän ei tuhonnut sitä patoa yksin, vaan johdatti järkäleet heittämään kiviä kohti patoa, Kristoff selvensi.
- Niin, mutta hän vapautti metsän, Elsa jatkoi.
- Miten se liittyy tähän? Anna kysyi.
- Luonto on palkinnut hyvän tekosi. Teidän esikoisenne tulee olemaan osa luonnon taikuutta. Hän voi muuttaa meidän luoksemme sitten kun kasvaa sopivaan ikään, Elsa kertoi.
Anna ja Kristoff eivät ymmärtäneet Elsan puheita, joten he miettivät mitä on tekeillä.
- Ymmärrätte kaiken sitten kun esikoisenne on syntynyt, Elsa lisäsi huomattuaan heidän reaktionsa.
- Varokaa sähköpurkauksia, hän sanoi vielä ennen lähtöään.
- Ymmärsitkö sinä mitään tuosta äskeisestä? Anna kysyi, kun he olivat menneet takaisin sisälle.
- En, mutta Elsahan sanoi, että ymmärrämme kaiken sitten, kun lapsi on syntynyt. En usko sitä ihan täysin, mutta odotetaan siihen asti, Kristoff mietti.
- Taidat olla oikeassa. Ehkä saamme vastauksia sen jälkeen, Anna sanoi.
Anna ja Kristoff eivät tienneet, että he saisivat vastauksia kysymyksiinsä jo seuraavien tuntien aikana. Annan synnytys käynnistyi nimittäin jo samana yönä. Joulupäivä oli jo kääntymässä illaksi, kun poikavauva saapui maailmaan.
- Mikä hänen nimensä on? Olaf kysyi.
- Emme ole ehtineet miettiä nimeä, Anna tajusi katsoessaan sylissään makaavaa vauvaa.
- Kävisikö Migil? Kristoff kysyi.
- Kyllä. Se on oikein hyvä nimi, Anna sanoi.
Hetken kuluttua Migil aivasti ja Anna ja Kristoff olivat kuulevinaan salamaniskun lähistöltä. Anna ojensi pojan Kristoffille ja huomasi outoja valoja linnan sisäpuolella. Hän meni hieman lähemmäs tutkimaan valoja ja huomasi niissä jonkinlaista väreilyä.
- Tätäkö Elsa tarkoitti kun puhui sähköpurkauksista? Anna pohti.
Hän ei keksinyt muutakaan selitystä valojen ilmestymiselle.
- Oikein paljon onnea teille molemmille, kuului ääni Annan selän takaa.
Anna kääntyi ympäri ja huomasi Elsan, joka oli jälleen ilmestynyt kuin tyhjästä. Myös Kristoff huomasi Elsan ja kääntyi hänen suuntaansa.
- Kiitos, Anna ja Kristoff sanoivat.
Kristoff tuli poikansa, Svenin ja Olafin kanssa Annan ja Elsan luokse.
- Taisittekin jo tajuta mitä tarkoitin eilen puhuessani sähköpurkauksista, Elsa sanoi ja Anna ja Kristoff nyökkäsivät.
Kristoff ojensi Migilin Elsan syliin ja kysyi:
- Hallitseeko hän siis sähköä?
- Näin on, Elsa vastasi.
- Sinä sanoit, että poika voi muuttaa luoksesi Lumottuun metsään sitten kun tarpeeksi vanha. Pitääkö se yhä paikkansa? Anna varmisti.
- Kyllä, Elsa vastasi.
Anna ja Kristoff tiesivät, että heidän tulisi opettaa Migiliä hallitsemaan taikavoimiaan, jottei pojalle kävisi samoin kuin Elsalle oli aikoinaan käynyt. Elsa käveli vauva sylissään ikkunan luokse ja sanoi:
- Jos sinulla on joskus ongelmia voimiesi kanssa, niin minä autan enemmän kuin mielelläni. Tiedän miten vaikeaa niiden hallitsemisen opettelu voi olla.
Migil ei ymmärtänyt Elsan puheita vaan tuijotti uteliaana ympärilleen. Elsa katsoi ulos ikkunasta ja huomasi taivaalle ilmestyneen valoilmiön. Hän keskittyi katsomaan sitä. Myös Anna, Kristoff, Olaf ja Sven huomasivat valot ja tulivat ikkunan luokse katsomaan niitä.
- Minun on nyt lähdettävä takaisin metsään kertomaan sen asukkaille perillisen syntymästä, Elsa ilmoitti ojentaessaan vauvaa Annalle.
Hyvästelyjen jälkeen Elsa katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt. Kaikki muut jäivät katsomaan valoja. Myös kyläläiset olivat huomanneet valot ja he menivät kotiensa ikkunoiden ääreen katsomaan niitä. Jotkut menivät ulos nähdäkseen valot kunnolla. Kukaan ei sanonut mitään vaan kaikki katsoivat ulkona näkyviä valoja. Migil oli nukahtanut eikä pojalla ollut aavistustakaan siitä mitä hänen tulevaisuutensa tulisi sisältämään.
Jotkut teistä saattoivat jo arvata, mutta joulutarina pohjautui siis Jouluevankeliumiin. Tosin löyhästi, mutta kuitenkin. Etsin netistä kaikkia saamenkielisiä nimiä, sillä halusin Annan ja Kristoffin lapselle sellaisen ja päädyin lopulta Migil-nimeen. Eipä tässä muuta. Oikein hyvää joulun odotusta kaikille.
