Punainen (arvostelu)

 Sain Disney+:an tänään käyttööni ja pääsin katsomaan uusimman Pixar-elokuvan Punainen, josta aion nyt kirjoittaa arvostelun.

Elokuvan päähenkilö on 13-vuotias Meilin Lee, joka yrittää miellyttää perhettään, mutta haluaisi myös viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa. Tästä aiheutuu ongelmia ihmissuhteisiin, minkä lisäksi Mei saa yllensä kirouksen. Joka kerta, kun Mei kokee voimakkaan tunnereaktion (eli lähes aina) hän muuttuu valtavaksi kultapandaksi.

Ennen, kun olin nähnyt elokuvaa, niin ensimmäinen ajatukseni oli se, että en tulisi pitämään siitä, sillä traileri vaikutti aika lapselliselta. Aloin myöhemmin miettiä, että Punainen voisi olla hyvä elokuva. Ensimmäisten minuuttien kohdalla elokuva oli mielestäni ihan ok. 

Pixar-elokuvissa sekoilu on yleensä onnistuttu pitämään minimissä, mutta tässä se ei ole onnistunut. Toisaalta sekoilu vie tarinaa eteenpäin elokuvan loppupuolella, mutta ei se pelastanut tätä elokuvaa. En kuitenkaan sano, että Punainen olisi ollut huono elokuva,  mutta ei se kyllä ihan pääse suosikkielokuvieni joukkoon. Minun mielestäni elokuva jäi keskinkertaiseksi enkä ole varma haluanko nähdä sitä uudestaan. 

Hahmot ovat jotenkin onnistuneita, vaikka Mein äiti Ming ja Mein koulukiusaaja Tyler eivät ole erityisen hyviä hahmoja. Heihin syvennytään elokuvan lopussa, mutta heidän hahmokehityksensä olivat liian nopeasti tehtyjä. Sen sijaan pidin Mein bestiksistä Abbysta, Priyasta ja Miriamista. Heihin ei paljoa ehditä syventyä, mutta se ei haittaa, sillä sille ei minun mielestäni ole tarvetta. Mein isä Jin jää tosi etäiseksi hahmoksi, josta olisin halunnut tietää enemmän.

Kuten jo aiemmin sanoin, niin Punainen on keskinkertainen elokuva, jossa on liikaa sekoilua. Elokuvassa on kuitenkin myös hyviä asioita. Pidän ainakin siitä, että kuukautiset esitetään normaalina asiana. Elokuvasta löytyy myös muutama jännittävä kohta, mutta ne eivät herättäneet minussa mitään vau-elämyksiä, vaikka nautinkin niiden katsomisesta.