Olafin jouluinen seikkailu (arvostelu)

Hyvää joulua kaikille, jotka tätä lukevat. Olen maininnut aikaisemmissa postauksissa, että jouluaattona (eli tänään) olisi tulossa arvostelu lyhytelokuvasta, joten tässä se nyt tulee. Lyhytelokuva, jonka aion arvostella on Olafin jouluinen seikkailu. Mennäänpä sitten suoraan arvosteluun.

Arendellessa vietetään ensimmäistä joulua linnan porttien avaamisen jälkeen. Anna ja Elsa ovat järjestäneet kyläläisille yllätysjuhlat, joiden on tarkoitus alkaa joulukellon soiton jälkeen. Kaikki lähtevät kuitenkin koteihinsa heti kun kello on soinut, sillä heidän perheillään on omat perinteensä. Olafin kysyessä Annalta ja Elsalta heidän perheensä jouluperinteistä siskokset tajuavat, ettei heillä ole ollenkaan sellaisia. Siksi Olaf ja Sven lähtevät käymään Arendellen kyläläisten luona kysymässä millä tavoilla heidän perheissään vietetään joulua.

Lyhytelokuvan tapahtuma-aikana on ensimmäisen Frozen-elokuvan jälkeinen joulu. Anna ja Elsa ovat innoissaan siitä, että portit ovat jälleen auki, ja he saavat viettää joulua entiseen tapaan. Siskosten muistellessa heidän perheensä jouluperinteitä he tajuavat, ettei heillä ole ollenkaan perinteitä. Olaf päättää etsiä heille jouluperinteitä kylästä, mutta kotimatkalla tilanne eskaloituu kunnolla.

Olafin jouluinen seikkailu esitettiin elokuvateatterissa Pixarin Coco-elokuvan edellä. Tähän väliin sellainen fun fact, että Coco ei alunperin kiinnostanut minua ja menin alunperin katsomaan sitä pelkästään Frozen-lyhärin vuoksi. Silloin en olisi todellakaan uskonut, että Cocosta tulee minun suosikkini Pixar-elokuvista. Lyhytelokuva otettiin lopulta pois Cocon edeltä, sillä se oli niin pitkä ja monet luulivat tulleensa katsomaan väärää elokuvaa. 

Kuten lyhytelokuvan nimestä voi päätellä, niin sen pääosassa on Annan ja Elsan sijasta lumiukko Olaf, joka lähtee Sven-poron kanssa etsimään jouluperinteitä Annalle ja Elsalle. Olaf saa mukaansa paljon erilaisia perinteitä, kuten joulukuusen, joulusaunan, karkkikeppejä, ja paljon muuta. Pidän tavasta, jolla suurin osa perinteistä esitellään,  mutta yhdestä perinteestä tehdään ärsyttävä komediaväline.

Lyhytelokuvassa kuullaan lauluja, jotka sopivat tarinaan hyvin ja luovat jouluisen tunnelman. Pidän kaikista Olafin jouluinen seikkailu -lyhytelokuvan lauluista, ja oma suosikkini on lopussa laulettava Kun yhdess ollaan. Myös muut laulut ovat hyviä, mutta eivät ihan yhtä muistettavia. Pidän laulujen sävellyksestä ja olen miettinyt, että voisin joskus yrittää soittaa niitä pianolla. Pitää vain saada nuotit jostain.

Mitä huumoriin tulee, niin siltä osalta tämä lyhytelokuva ei ole parhaimmillaan. Viittaan tuolla äskeisellä kommentilla hedelmäkakkuun liittyvään vitsiin, mikä ei ole koskaan naurattanut minua. Lyhytelokuvasta löytyy myös muita vitsejä, jotka eivät uppoa minuun. Onneksi mukana on myös hyvää huumoria, ja pidän siitä, kun Olaf korvaa porkkananenänsä karkkikeppinenällä. Myös Svenin pantomiimiesitys on hauska, vaikka Kristoff ei ihan ymmärtänyt mistä siinä oli kyse.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että Olafin jouluinen seikkailu on muutamista ärsyttävistä vitseistä huolimatta oikein toimiva kokonaisuus, jonka pariin palaa mielellään uudestaan. Jos haluat katsoa jouluna jotain vähän kevyempää, niin tämä sopii siihen tarkoitukseen.

Uudenvuodenaattona tulee uusi top-lista, mutta saatan julkaista jotain myös sitä ennen. Suunnittelen parhaillaan yhtä teoriapostausta, mutta en ole varma saanko sitä valmiiksi joulukuun aikana. Eipä tässä ole enää muuta sanottavaa, kuin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.